Yöni maksullisena naisena

Jotkut unet unohtuvat samalla hetkellä kun aukaisee silmänsä, eivätkä ne enää koskaan palaa.

Toiset taas ovat hautautuvinaan harmaiden solujen upottavaan mössöön, mutta yhtäkkiä pompsahtavatkin jälleen tajuntaan kuin trampoliinin sinkoamina.

Outo on fiilis kun muistaa yhtäkkiä, useiden päivien päästä, mitä jonain hikisenä ja huonounisena yönä on tullut pollaleffailtua. Vielä oudompi fiilis on kun tajuaa, miten oudosta unesta on kyse. Kun ei kuitenkaan muista katsoneensa mitään vaikutteita antavaa sosiaalipoliittista scifiä pitkiin aikoihin.

Näin nimittäin unta maailmasta, jossa oli miehiä, toki, sellaisia ihan normaaleja kaikki. Öö, sehän oiskin outoa, että kaikki on normaaleja. No, en tavannut kuin normaaleja. Sen sijaan naisia oli kahta eri sorttia. Oli joko tyttöystäviä/vaimoja tai maksullisia naisia. Ei mitään siltä väliltä.

Jos ei seurustellut tai ollut naikkarissa, oli siis automaattisesti maksullinen. Se oli ihan instituutio ja yleinen käytäntö. Ei toki elelty missään bordelleissa, eikä kaduilla kulkenut massiivisten sinkkunaislaumojen sutenöörejä, vaan jos esimerkiksi sinkkunainen lähti viettämään iltaa ja pokasi baarista miehen, ja sitten menivät johonkin tekemään sitä mitä naiset ja miehet mielellään tekevät, niin miehen kuului aamulla poistuessaan maksaa tietty summa. Maksamatta jättäminen johti auttamatta kahnauksiin lain pitkän kouran kanssa, ja rangaistus saattoi olla jopa linnaa.

Seurustelukin oli venyvä käsite. Ihmisillä saattoi olla vakipanosuhteita, jopa vuosikaudet, mutta sitä ei vielä katsottu seurusteluksi, ellei asiasta tehty yhteistä virallista ilmoitusta. Yksipuolisesti ei kumpikaan osapuoli voinut ilmoittaa seurustelevansa. Sekin oli rangaistavaa.

Hämärintä oli tupsahtaa uneen kuin vieraalta planeetalta. Luuli olevansa jossain nykyisen suhteen alkuvaiheen huumassa ihan omassa turvallisessa todellisuudessaan, mutta kun olin lähdössä miehen opiskelijaboksista aamusella töihin, mies tunki väkisin rahaa kouraan ja melkein suuttui kun en yhtään käsittänyt mistä oli kyse.

Tietenkin tällaisissa tilanteissa naapurin täti (unissa myös HOAS-taloissa asuu naapurin täti) aina pelastaa, sillä juuri kun olin itkuani niellen sulkemassa miehen ovea takanani naapurin täti tuli selittämään mistä on kyse ja tarjoilemaan meille lohduttavia mustikkapiirakoita.

Jos joku löytää tästä jotain symbolismia, mä jopa melkein haluaisin kuulla :-)