maanantai 31. toukokuuta 2010

Viimeiset kiusaukset


Suomalaiset sosiaalisen median hypettäjät ottivat taannoin matsia Qaikussa ja Twitterissä, ottavat varmaan pian uudelleenkin. Se on oikeastaan aika hupaisaa. Pata kattilaa soimaa. Aidalla istujat sitten jeesustelevat muun muassa nettikiusaamisesta. Niin. Sitä vain mietin, että kuka kiusaa ja ketä.


Vaikken mitään alustasotia käykään - inhoan Twitteriä ja Qaikua tasapuolisesti useista eri syistä - seison aika lailla kyseenalaistajien riveissä. Siellä sun täällä palautteesta kuitenkin haiskahtaa, että kyseenalaistajat nähdään sinä kiusaajaporukkana, kun taas somevalaistuneet yrittävät hyvää hyvyyttään sädekehä loistaen levittää ilosanomaa - jos ei muuten niin toisilleen - virtuaalisesti ajatellen keskellä toria kaiken kansan keskellä. Kovaäänisesti. 


Mietitäänpä asiaa näin. Istutte iltaa kavereidenne kanssa, juttelette niitä näitä, on mukavaa. Heittelette tikkaa, pelailette Trivialia ja joukkoon liittyy ihan uusiakin mukavia tuttavuuksia. Sitten joku ravintolan muista kantiksista tuo yhtäkkiä lasinsa pöytäänne ja alkaa puhua teille Jumalasta. Hymyilette ystävällisesti mutta poissulkevasti ja jatkatte omia juttujanne, koska kohteliaisuus jne. Tyyppi ei ymmärrä yskää, vaan jatkaa ja lisäilee omia jeesusjuttujaan keskustelunne lomaan. Selitätte ystävällisesti, että ei nyt noi jutut ihan tässä ole paikallaan, mutta tyypillä löytyy edelleen jokaiseen asiaan aina mielenkiintoinen tarina Raamatusta. Samalla hän tekee äänekkäitä muistiinpanoja keskustelustanne mietiskellen miten niitä voisi soveltaa hänen seuraavassa raamattupiirissään. Seuraavana iltana samainen uskis tuo sen raamattupiirinsä muutkin jäsenet pöytäänne.


Alkaisiko ärsyttää?


Minua ainakin alkaa. Hyvin nopeasti. Ja samasta ärsyynnyksestä kumpuaa myös totaalihajoamiseni somehypeen, koska meininki on tismalleen samaa uskistouhua. Jos yrittää viettää elämäänsä verkossa - todella käyttää oikeasti näitä hypetettyjä juttuja - voi olla aivan varma, että joku tulee julistamaan täysin asiaan liittymättä kuinka käyttämäni sosiaalisen median väline on taas riemuvoitto sille tälle ja tuolle tai miettimään miten aiheesta olisi hyötyä tuleville somehankkeille. Pahimmillaan tällainen somehörhö houkuttelee paikalle parven muita kaltaisiaan ja tappaa alkuperäisen läpän sille seisovilleen. Ns. kiitti vitusti -tilanne, joka pitäisi ilmeisesti vain hymyillen niellä, koska tyyppi on niin urpo (tai häikäilemätön) ettei edes ymmärrä tekevänsä mitään väärin.


Ja tätä tekevät muun muassa media-alan ammattilaiset. Joiden luulisi osaavan elää niin kuin saarnaavat ja edelläkävijöinä nimenomaan ottaa huomioon muutkin. Mutta ei. Media-alan ammattilaisuus ei takaa sosiaalista kyvykkyyttä millään lailla, ja koska julistamista tehdään usein myös rahasta tai potentiaalisesta rahasta, ne vähäisetkin kyvyt jäävät usein verkostoitumisen alle. Siis sen toiminnan, joka muistuttaa etäisesti sosiaalista kanssakäymistä, mutta jossa arvokkaita ovat vain ne yhteydet, joista on tavalla tai toisella hyödykkeiksi.


Eniten ärsyttää, että pitää tunkea keskusteluihin, jotka eivät edes kiinnosta - aiheen kiinnostamattomuuden jopa myöntäen - mutta pitää silti sanoa jotain. Eli jälleen oiva hetki julistaa sitä omaa juttuaan joka ei aiheeseen edes kuulu. Hei, mulla on helvetin hyvä neuvo! Ei tartte joka asiaan keksiä sanottavaa. Olkaa vaikka välillä ihan hiljaa sen sijaan että otatte nokkiinne kun ei ihan joka asiassa sitä somejulistusta kaivata. 


Pöytään tunkeviin uskovaisiin voi reagoida periaatteessa kahdella tavalla, joko vaihtaa ravintolaa tai korottaa ääntään niin kovalle, että uskis ymmärtää poistua paikalta. Jälkimmäinen kuitenkin yleensä onnistuu vain syrjimissyytösten, kiusaamis- ja ties minkä ahdasmielisyysväitösten saattelemina. Eli ottamalla ylleen kiusaajan leiman. Vähintäänkin uskis ottaa nokkiinsa ja siirtyy takaisin omaan pöytäänsä dissaamaan tapahtunutta ja vinoilemaan kavereidensa kanssa niin kovaäänisesti, että se varmasti kuuluu myös anniskelualueen toiseen päähän. Ravintolasta poistuminen onkin siis yleensä helpompaa, vaikka oman kantapaikan hylkääminen vituttaakin.


Mutta kuinka monesta ravintolasta pitää poistua ennen kuin uskis tajuaa olevansa itsekin kiusaaja?

lauantai 29. toukokuuta 2010

Finaalin alla


Suomi ei päässyt finaaliin, ja kansa huutaa nyt vielä enemmän kuinka Eläkeläiset olisivat voineet pelastaa tilanteen. No eikä olisi. Jos yritetään edes vähän etsiä tämän vuoden kisoista samankaltaista esitystä, se olisi ollut Liettuan itä-eurooppalainen funk. Menikö finaaliin? Ei. Pärjäsikö viime vuonna Aven Romale? Ei. 


Nämä jos jotkut eivät ole olleet huumoriviisut. Eläkeläishuumorilla vasta olisi tosiaankaan saanut hävetä. Kuunhuiskaajien meininki ei ehkä purrut, mutta ainakaan ei tartte myöskään tuntea alemmuutta. Esitys oli puhdas, raikas, vankasti esitetty eikä väärinymmärryksen vaaraa ollut. Lepäsi puhtaasti sen varassa pitääkö tyylistä vai ei.


Se siitä jälkipyykistä, ja pidetään huolta siitä ettei alennuta länsinaapurin tasolle. Siellä on maansuru, koska naispuoliselta Neumannilta kuulostanut tennarityttö ei mennyt jatkoon. Ruotsalaisilla on tapana saapua kisapaikoille henkseleitään paukutellen - onhan itsestäänselvää että Ruotsi on finaalissa - ja miksipä ei, koska koskaan ei ole finaalista Ruotsi jäänyt puuttumaan. Isku on varmaan ollut kova. Tukekaamme veli-ruotsalaista näinä vaikeina aikoina, meillä sentään on vankka kokemus näistä rannallejääntijutuista.


On toki muistettava, että Ruotsin viisumania on useita kertaluokkia kovempi kuin meillä, ja varmasti suureksi osaksi sen takia, että pärjääminen on aina ollut niin hyvää. Iso osa maansurusta lieneekin huolta siitä, kärsiikö Melodifestivalen, Ruotsin katsotuin viihdeohjelma, yleisökadon tällaisen takapakin takia.


En toki tämän jälkeen väitä ettenkö olisi vähän pettynyt. En tosin Suomen pärjäämättä jäämisestä, vaan koko finaaliporukasta. Moni oma suosikkini jäi nuolemaan näppejään, ja jatkoon pääsijöistäkin suosikkini ovat lähinnä sitä vankkaa peruskamaa, joka pärjää aina ja josta pidän lähinnä niiden turvallisen tuttuuden takia. Mikään erikoinen ei päässyt finaaliin. Finaalissa ainoasta vähän erikoisemmasta (siis viisuympyröissä) oikeastaan vastaavat ne, jotka ovat sinne jo ilmaiseksi päässeet: Ranska, Espanja ja Saksa. 


Olen valmistautunut syyttämään uutta pisteytyssysteemiä, josta meillä suomalaisilla on jo omista karsinnoista karvasta kokemusta. Sekä semeissä että finaalissa puolet äänistä tulee Euroopan kansalta, toinen puoli ammattilaisilta. Mehän tiedämme jo vanhastaan mihin tämä johtaa. Nina Åströmiin.


On finaalissa toki varmasti kummankin osapuolen runsaasti suosimiakin, mutta epäilen että kaikki poikkeava on jäänyt rannalle keskinkertaisuutta suosivan pistelaskujärjestelmän takia. Ja koska kansan äänet varmasti jakautuvat tasaisemmin pitkin koko viisuspektriä siinä missä ammattilaisraadit ovat väkisinkin elitistisiä ja varmemmin tietyt ala-arvoisuudet ja muottiin sopimattomat tyylit yksimielisesti pois rankkaavia, raatiäänet dominoivat yksimielisyydessään lopputulosta.


Spekulaatiotahan tämä on, mutta siksi odotankin finaalin pistelaskua ja jälkeenpäin tulevia semifinaalien pisteytyksiä. Jos olen oikeassa, on mielenkiintoista nähdä aiheuttaako se yhtään keskustelua ja minkälaista sellaista. Viisut on kuitenkin kansanjuhla monessa maassa, meilläkin jollain tapaa, hiljalleen. Nykyinen malli yrittää viedä sen meiltä pois.


Muutenkin ärsyttää, että jos asiantuntijaäänestys jää pysyvämmäksi ilmiöksi, mitä se tekee laskelmointimieliessä kisaan lähetetyille kappaleille. Kyynisesti ottaen ne ovat jo nyt infernaalista kuraa ja hirvittävää laskelmointia, mutta jotenkin vielä hyväksyn sen että yritetään mielistellä Teppo Tavista, sen sijaan että aletaan tehdä musiikkia taas elitisteille. Eiköhän Edean Aavassa ollut jo ihan tarpeeksi.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Pliisuviikko


On muuten taas se aika vuodesta. Euroviisut. Vaikka olen fani ja siis täysin jäävi kaikkien niiden keskuudessa, jotka elvistelevät kuuntelevansa vain hyvää musiikkia ja hyi olkko & sussiunakkoo, niin onpahan muuten todella tasoton vuosi. Ennätysmäärä toinen toistaan muistuttavia balladeja, molli soi ja akat itkevät. Vastapainoksi toinen toistaan tyhjänpäiväisempiä hytkytyksiä. Mutta eikö se aina ole noin, kysyy herra Haluunolla Klasujärvinen siellä takarivissä, ja pakko todeta että harvoin näin pahasti. Semisankarini Thomas Lundinin varsin kätevä määritelmä hyvällä viisulle on halu kuunnella se jostain syystä uudestaan. Edes täysin aivottomalle faghag-vaihteelle veto ei tänä vuonna kovin monta uudelleenkuunteluhalua herätä. 


Tässä siis perinteinen opas helvettiin.


 


Esikarsinta 1, tiistaina 25.5. klo 22.00 (esim. TV2, SVT1 tai SVT World).


1. Moldova - Sunstroke Project & Olia Tira "Run Away"

Hei, me tykättiin viime vuonna siitä pojan viulusta ja siitä suomalaisbändistä, se oli niin nykyaikainen! Yhdistetään ne ja laitetaan vielä mukaan ihan v*tun monta kertaa sama tusinasynkooppi, niin varmasti pärjätään! Jooko? Joo!



2. Venäjä - Peter Nalitch "Lost And Forgotten"

Vieläks meillä on varaa pitää toiset viisut? Ai ei? No mitä me lähetetään? Mites olis tällainen vitsi, jota kukaan ei ymmärrä? 



3. Viro - Malcolm Lincoln "Siren"

Hitsi mä diggaan Coldplayta! Joo mäkin, tehääks biisi? Missäs me sitä mainostettais? Hei, mä tiiän, euroviisuissa! Mut eihän meidän biisi oo euroviisu! Mitä välii, paljon mainosta!



4. Slovakia - Kristina "Horehronie"

Meillon meidän paras viisu vuosiin, mutta riittääks se? Mä keksin! Vaihdetaan vaatteita ihan helvetin monta kertaa biisin aikana. Hei tosi hienoa, mutta mites tää tehdään livenä?



5. Suomi - Kuunkuiskaajat "Työlki Ellää"

Kyllä suomalaiset häpeää, kun soitetaan suomalaista musiikkia, sen sijaan että yritetään epätoivoisesti emuloida muita maita ilman sanottavaa tyylitajua. Melkein itkettäis muakin, nih.



6. Latvia - Aisha "What For?"

Kristiinabraskannaabreuplatinablondipommitaskuvenus? Check. Biisi? Joku ylijäämä varmaan riittää. Loppusilaus? Pannaan taustalle joka väliin BING!



7. Serbia - Milan Stanković "Ovo Je Balkan"

Hei jos mä suostun laulaan tän teidän ai-van kartseen yhdentekevän maalaisbiisin, niin mulla pitää ainakin saada olla kampaus, jossa on vain kaksi takatukkaa, eikä yhtään etutukkaa. Oke? Oke!



8. Bosnia-Hertsegovina - Vukašin Brajić "Thunder And Lightning"

Ukkosta ja salamointia. Ilmeisesti liian kaukana jotta tänne kuuluisi. Käyn katsomassa jääkaapilta tän aikana löytyisköhän sieltä ainakin salamia.



9. Puola - Marcin Mrozinski "Legenda"


Hei, eksmä sittenkin sais laulaa tätä puolaksi ettei tartte hävetä näin typeriä sanoja kuin oman kansan edessä? Hei ihan totta? Kun muuten tää ois itse asiassa aika hyvä. Ja lisää pelottavia kansallispukuakkoja taustakööriin!



10. Belgia - Tom Dice "Me And My Guitar"


Eiksookin coolia, oon vähän niinkuin valkoinen Tracy Chapman, vaikka oon mies. Mut sitä ei onneks kuule.



11. Malta - Thea Garrett "My Dream"


Hei stylisti, tee mulle jotain, joka sais mut näyttämään vähän vanhemmalta, mut ois silleen niinku tätä päivää? Okei, tossa on sulle Liza Minelli. TÄN PÄIVÄN Liza Minelli. Ota vielä diskokukko taustalle.



12. Albania - Juliana Pasha "It's All About You"


Voi stna, me lähetettiin vahingossa se yhdentekevä renkutusbiisi yhdistettynä johonkin runotyttöslovarivideoon. Ei hätää, ei sitä jääkaapilla huomaa.



13 Kreikka - Giorgos Alkaios & Friends "OPA"


Ja humppakansalle teräs-Casio.



14 Portugali - Filipa Azevedo 
"Há Dias Assim"

Mä oon niin saa-ta-nan taitava, kuunnelkaa näitä korukuvioita. Ette te ymmärrä, meen täällä ihan hukkaan, enkä kykene peittämään vitutustani. Oon uus Celine Dion, moukat!



15 (EJT) Makedonia - Gjoko Taneski 
"Jas Ja Imam Silata"

Perkl, eka tulee joku jätkä sönköttää tohon välii, ja sit joku skittajätkä pilaa loputkin. Kallisarvoinen ala-arvoisuus, aivan sirpaleina!



16 Valko-Venäjä - 3+2 
"Butterflies"

Löydetty Idolsin yhteislaululevytys harhailemasta sekavana ja pateettisena Oslon kaduilta. Toivotaan palautettavaksi kotiinsa ennen kuin aiheuttaa aivovaurioita lähitienoon asukkaille.



17 Islanti - Hera Björk 
"Je Ne Sais Quoi"

Kylläpä on Anni-Frid levinnyt viime aikoina! Mut miten se on silti mahtunut noihin 30 vuotta vanhoihin esiintymisvaatteisiin? Ääni sillä on kyllä mennyt.


 


Semifinaali 2 torstaina 27.5. klo 22.00 (esim. TV2, SVT1 tai SVT World)


1. Liettua - InCulto "East European Funk"

Voisitsä astua mun jalalle että se lakkaa vispaamasta?



2. Armenia - Eva Rivas "Apricot Stone"


Toivottavasti noi äijät ei tuu tuolta studiosta lavalle eläytyyn. Mikä tää on, joku piirakkaresepti? Mun pitää taas käydä jääkaapilla.



3. Israel - Harel Skaat 
"Milim"

I-ha-naa, mä en ymmärrä yhtään mitä tää laulaa, jes! Jos tää tyyppi ja biisi olisi taistelutanner, niin hitsi mä haluaisin nähdä äänestysaikaan sillä käytävän antisemistien ja homojen salaliiton välisen taistelun. Ah the blood, the carnage.



4. Tanska - Chanée & N'evergreen 
"In A Moment Like This"

Jokanenplagiaattijonkasäteeeeeeet, jokainenplagiaattijonkasälaulaaaaaaat, mä en aio kuunnella suaaaaaaaa.



5. Sveitsi - Michael von der Heide "Il Pleut De L'Or"


Kultaista sadetta. Tirsk.



6. Ruotsi - Anna Bergendahl 
"This Is My Life"

Vuohi määkii, se haluaa syödä jalassaan olevat tennarit. Mut silti se on iloinen, oi niin iloinen. Koska se on jättekiva ruotsalainen!



7. Azerbaidzan - Safura "Drip Drop"


Hei, mä keksin hyvän tavan laulaa la-la-la, vaikka en laulakaan la-la-la. Drip drop, nerokasta!



8. Ukraina - Alyosha "Sweet People"


Nuoren Maarit Hurmerinnan kärsimys. 



9. Alankomaat - Sieneke "Ik Ben Verliefd (Sha-la-lie)"


Kyllähän nyt mies, joka on säveltänyt mestariteoksen - Smurffitunnarin (!) - aina yhden euroviisunkin säveltää! Ai eikö?



10. Romania - Paula Seling & Ovi "Playing With Fire"


Jes, vihdoin tärppäs, ei tartte enää pyrkiä Norjan karsintoihin. Eikä tarvinnut edes tehdä biisiä! Win!



11. Slovenia - Ansambel Žlindra & Kalamari "Narodnozabavni Rock"


Kokeillaas, oisko Kuunkuiskaajat ollut hyvä Pate Mustajärven kaa. Ai ei?



12. Irlanti - Niamh Kavanagh "It's For You"


Rouva hyvä, musikaaliteatterit eivät ole tässä kaupunginosassa. 



13. Bulgaria - Miro "Angel Si Ti"


Pannaan tohon alkuun Brainstormin levykansi nnnnnoin. Sait sä pöllittyä Olavi Uusivirralta sen musavideon ja Maltan muijan kanalta siivet? Asiaa!



14. Kypros - Jon Lilygreen & The Islanders 
"Life Looks Better In Spring"

Voin herranjumala. Tää sää on siis näiden tyyppien vika.



15. Kroatia - Feminnem 
"Lako Je Sve"

Eiksnää tädit oo vähän liian aikuisia tollaseen pimuliehuntaan?



16. Georgia - Sopho Nizharadze "Shine"

Sata ja yksi käyttöä mustalle vessapaperille, osa 67.



17. Turkki - maNga "We Could Be The Same"

Ai mitenniin ei ois noloa laulaa tätä turkiksi? Me ollaan hei MTV-staroja, kamoon!


 


Varmat finalistit, finaali lauantaina 29.5. klo 22.00 (esim. TV2, SVT1 tai SVT World)


2. Espanja - Daniel Diges "Algo Pequeñito"

Oon niin charmikas, ja tiedän sen myös itse. Biisin varastin Ranskan Patric Fiorilta vuonna 1993. Se oli helppoa, koska Patric oli melkein sokea. Ja silti charmikkaampi. Damn!



3. Norja - Didrik Solli-Tangen 
"My Heart Is Yours"

Ensinnäkin: Secret Garden. Toisekseen: You raise me up. Kolmanneksi: Rolf Løvland on norjalainen. Neljänneksi: I am sailing. Viidenneksi: Sutherland Brothers. Kuudenneksi: Voi helvetti Didrik, että ylä-äänesi ovat perseestä. Seitsemänneksi: So It Goes (etenkin!). Kahdeksanneksi: Billy Joel on entinen nyrkkeilijä. Didrik, sinua on varoitettu.



12. Iso-Britannia - Josh "That Sounds Good To Me"


Joshin mielestä tämä on ilmiselvä voittaja. Onneksi Josh ei päätä siitä itse.



18. Ranska - Jessy Matador "Allez! Ola! Ole!"


Jessy, tämä on Telenoor Indoor Arena, ei Ullevaal.



22 Saksa - Lena "Satellite"


Kuuluko saksalaisten lukiolaisten koulutukseen karibialainen aksentti?


 


Jos ei tässä surkeudessa mitään muuta hyvää ole, niin ainakin se, että tänä vuonna voitto tuskin on niin selkeä kuin viimeksi, jolloin Norjan viisusta näki ensisilmäykseltä miten homma - valitettavasti - menee.  Kyllä kakkosdivarin ottelukin voi olla jännittävä, kun joukkueet ovat tasavahvat.


Ilkeistä sanoista huolimatta suon vähemmän tuskallisen unohduksen Slovakialle, Puolalle, Kreikalle, Liettualle, Israelille, Bulgarialle, Turkille, Espanjalle ja Saksalle.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Aamuyön shoppailukohtaus potenssiin kaksi


Viime yönä oli tarkoitus mennä nukkumaan. En sitten mennyt, vaan menin Göteborgiin.


Kauniimpaa puoliskoani jaksaa aina huvittaa kuinka häilyväinen olen. Kaksi viikkoa sitten vielä suunnittelin eräänlaista kolmiomatkaa laivalla: Helsingistä Tallinnaan, Tallinnasta Tukholmaan, Tukholmasta Riian-ristely edestakaisin ja sitten Tukholmasta takaisin Helsinkiin. 


Siitä kuitenkin ehkä innostuin kaikkein eniten vain minä itse. Kas kun pidän laivoista. 


Noh, aikani asiaa makusteltuani innostuinkin yhtäkkiä ajatuksesta mennä laivalla Tukholmaan ja siitä junalla Kööpenhaminaan. Siitä innostui jo vähän muukin perhe.


Mutta kuten iteroinnissa aina, matkan varrelle osui liikaa epämieluisia yksityiskohtia kuten päälimmäisenä hirvittävän kalliit hotellit Tanskassa. Kolme-neljä yötä Köpiksessä ei yksinkertaisesti saa maksaa enemmän kuin viikko Disneylandissa.



Sitten alkoi väsyneenä yöllä kello kolme tulla levottoman hyvältä tuntuvia muisteloita ja kuningasajatuksia.


Tämän blogin syntymän alkuaikoina teimme Ladalla hienon autoreissun Tanskaan, ja kohti kotia lähdettiin Jyllannin pohjoispäästä lautalla yli Göteborgiin. Sillä reissulla oli jonkin verran vastoinkäymisiä kuten Laatokan reistaileva laturi ja täynnä yksisuuntaisia katuja oleva Göteborg, jonka ansiosta etsimme kirjaimellisesti alle 2 kilsan säteellä ollutta hotelliamme kaksi tuntia. Mutta iltapimeällä suunnistellessa tuli kuitenkin katseltua, että paikka voisi olla todella hieno pitemmän käynnin syy. 



Johonkin siis piti yökolmelta päästä latomaan varaukset tiskiin. Mihinkään ei halunnut lentää, kun ei tiedä piereekö Eyjafjalla vai ei. Mikä olisi kiva ja jossa olisi huvipuisto? Mielellään sellainen jossa en ole vielä käynyt. Ja joka ei söisi ensi talven matkakassaan liian isoa lovea. Sepä se. Göteborg.


Raitiovaunuja, vanha linnakesaari, huvipuisto. Hyvällä tuurilla saattaisi olla jopa hyvä sää.


Viime yönnä siis pistin lomarahat hyötykäyttöön, kun tuntui että nyt tuli täysosuma. Laivalla yli Tukholmaan, siitä X 2000:lla perille. Hotellihuone Lada-reissulta tutussa halvassa Ibis-hotellissa, joka on laiva, vaikka ei oikeastaan ole. 


Junaliput olivat lähes naurettavan halpoja, kun vertaa VR:n riistohintoihin. Kaksi aikuista ja penska edestakaisin yhteensä karvan verran yli 100 euroa. Sillä ei pääse VR:llä meidän perhe edes Kouvolaan ja takaisin. Myös SJ:n varaus- ja maksusysteemi hakkasi VR:n viritykset noin osapuilleen 6-0 alkaen siitä, että svenskien kauppa on yöllä auki ja päätyen siihen, että erilaisia paikkavalintoja on tuplasti enemmän. Ja tietää jo ostaessa mihin joutuu. SJ:n systeemi varaa myös hotellit, jos haluaa. 


Siitäkin huolimatta, että kauniimpi puolisko naureskelee venkoiluani useamman eri vaihtoehdon kanssa, niin aion vastakin venkoilla. Venkoiluista on aina seurannut vain hyvää, koska ilman venkoilua päätös on aina liian järkipohjainen ja kliininen. Lomareissut nimittäin kuitenkin ovat kuin hyvä lomaromanssi - ei niitä ihan heppoisesti lähdetä säätämään, pitää olla tunnetta mukana. 

tiistai 4. toukokuuta 2010

Antaa tarttua vaan, jos sikseen tulee


Tänään mietin, että jos unohdetaan täysin kaikki uskonnolliset ulottuvuudet, niin mitä oikeasti pahaa on homoudessa? Ehkä vähän outoa ajatella miehiä ottamassa toisiltaan suikkiin, joo... Toisaalta jostain syystä ei ole yhtään outoa nähdä naista nuolemassa toisen naisen jalkoväliä, vaikka olisikin pääasiallisesti hetero. Mikähän siinäkin on? Pornoteollisuuden voima?


No, joka tapauksessa. Jos unohdetaan myös henkilökohtaiset mieltymykset. Yritetään siis panna kaikki huuhaa kuten omat preferenssit ja uskonto sivuun. Ajatellaan ihan sellaisenaan. Miksi on väärin ja epätoivottavaa, että setä tykkää toisesta sedästä tai täti toisesta tädistä? 


Auttaako tiede? Olisiko epätoivottavaa vaikka syntyvyydellisesti? Ehkä. Paitsi, että maailmassa on pilvin pimein lapsia vailla vanhempia, ja adoptio on keksitty. On myös hedelmöityshoidot. Koska vaikka ei olisikaan hetero ei tarkoita, että olisi hedelmätön tai kykenemätön kasvattamaan lapsia. 


Tiedekään siis ei auta. 


Miksi siis esimerkiksi naispari joutuu psykologin tarkkailuun halutessaan hedelmöityshoidon, mutta heteropari ei? Miksi ylipäätänsä emmitään homoseksuaalien adoptio- ja hedelmöityshoito-oikeuden kanssa? Ai, jos vaikka homous tarttuu? No ei tartu. Mutta voidaan toki ihan huvin ja urheilun vuoksi leikkiä että tarttuu. Niin, entäs jos vaikka tarttuisikin? Mitä todellista merkitystä sillä enää on? Tieteellisestä näkökulmasta ei mitään, ja uskonto sekä henkilökohtaiset preferenssit ovat subjektiivista huuhaata.


Lopettakaa siis jo se pelleily. 


Itse asiassa, olisi hienoa jos homous tarttuisi. Pientä kansanosaa on aina helppo sortaa vahvemman oikeudella, mutta olisi toki kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuisi, jos puolet vaihtuisivat.

Kriisipuuro