Elämä on

Aina keväisin kärvistellessä (mistä johtuu se tunne, että keväisin on aina pahiten persaukinen?) miettii, että oliko fiksua lainata verottajalle rahaa? Toisaalta kyllä se tunne lämmittää, kun paperissa lukee lupaus nelinumeroisesta summasta joulunpyhiksi.

Tosin jos nyt tarkalleen ottaen miettii sitä persaukisuutta, niin onkohan nyt ihme kuitenkaan. Olen ostanut uudet kengät (kerrankin kalliit ja hyvät, 60 erkkiä) ja kolme lippua Rushin konserttiin (180 euroa, mutta priimapaikat k108/r6). Olen käynyt ryypp... seurustelemassa blog(g)aajien kanssa hinnoiltaan kipurajaa hipovassa baarissa... Ja lapsikin on ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen oikeaan harrastusmeininkiin (omasta tahdostaan), mikä sekään ei ole ilmaista. Mitkään näistä hankinnoista ei ole turhaa, sitä en myönnä ikinä.

Elämä on, ei voi muuta sanoa. Ensi jouluna vois tietysti ottaa pidätysprosenttikikkailulla kerätyt "säästöt" ennenaikaisesti ulos, ja lasketuttaa joulukuulle nollaverokortin (tai ainakin nollaa hipovan).

Ja Lintsiltä ropsahti edukkuuksia satasen edestä. Ihan reilua.