Flavonoidit kunniaan!

Hei!

Mä olin Töölönrannassa!

Ja sit mä olin jatkoilla jossain Kalliossa, Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun risteyksessä. Paikassa, joka piti huolta siitä, että sen ikkunateipeissä ei ainakaan lukenut sen paikan nimeä, ja piti mennä takaisin sisään kysymään mikä tän paikan osoite on.

Ja mulla oli tosi kivaa. Koska nautin lasitolkulla flavonoideja! Ja koska Takaisin Kallioon -blogon söpö tyyppi sanoi, että mun halvalla hankkima kierrekorkillinen, australialainen liskomerkkinen viini ei oo yhtään hassumpaa, vaikka onkin kierrekorkillinen.

Ja sit Perso toi paikalle miehen, jota en ole nähnyt kiljoonaan vuoteen! Ja sen kanssa mä jäinkin sitten jatkopaikkaan turisemaan vielä senkin jälkeen, kun kaikki muut oli jo lähteneet. Eikä ne kaikki oikeasti edes sinne jatkoille asti tulleet, vaan vain osa selvisi (humaltui?) sinne asti. Ja lopulta jäljellä oli vain Skrubun pni (vähänks osaan vihdoinkin erotella että se on pni eikä eikä Skrubu), Veera, Nikke ja Eräs Saara ja ööh, en muista enempää kun olen humal... flavonoideissa.

Aiemmin illasta (jatkopaikallakin) oli vielä esimerkiksi Mari ja PA ja ööh. Mutta alussa oli ainakin Sun Äitis ja kaiken alulle saattanut Helena. Ja Qimki. Ja. Mun ei pitäis raportoida näin flavonoideissa, kun ne selvästikin hapertavat tuota muistiosastoa. Ja mulla oli lisäks jotain ihme ongelmia löytää lompakko kassista, kun se oli jo pöydällä.

Ja nyt kun oon kirjoittanut tän, niin pitäis vielä linkittääkin. Ööh. Höö. Mä teen sen aamulla, jooko?

Edit, la klo 22:09: Toivottuani parahultaisesti krapulasta (miten ihmeessä sellainen tuli?) noin pari tuntia ennen ystävättären nuorimmaisen lapsen ristiäisiä ja selviydyttyäni tästä pienestä annoksesta herran sanaa, hyvää voileipäkakkua ja ostoreissua Itäkeskukseen, tulin siihen tulokseen, että linkaan vain Sun Äitiin. Koska siellä on totuus. Ja koska mua edelleenkin uuvuttaa kauheasti. Sen kuudennen kahvikupinkin jälkeen.