Tavaroiden taikamaailma

Mikä on vajaa kaksimetrinen, parrakas, päälaeltaan kiiltelevä, jalka käy kuin BB-Ollilla konsanaan, eikä saa mitään aikaan? - Kollega, joka yrittää selvitä työpäivästä että pääsee hakemaan pleikkari kolmosensa maahantuojalta.

Siinä on aina jotain hupaisaa, kun isot korstot kuolaavat teknolelujen perään. Me naisethan emme koskaan kuolaa ja täpise julkisesti, vaikka olisimme harkitsemassa kymppitonnin kotiteatterijärjestelmää (ja olisi aivan varmaa, ettei kukaan muu saa kokeilla sitä ensin). Emmehän?

Huvittaa. Silleen sopivassa määrin oon kans vähän kade. Uusi lelu on aina uusi lelu. Itsekin haluaisi uusia leluja.

Teknoleluihin saattaa kyllästyä aika nopeasti, mutta on kyllä tosi siistiä sen vähän aikaa, kun on uusi puhelin, kotiteatteri, tietokone tai vastaava. On aina tietyt, lähes rituaalinomaiset vakiojutut, mitä uusilla leluilla tehdään.

Puhelimeen hankitaan se pähein peli, viritetään radiokanavat (vaikkei niitä sen jälkeen enää kuuntelisi) ja tutkitaan mediasoittimen ominaisuudet. Ja otetaan sekä still- että liikkuvaa kuvaa omista tisseistä.

Kotiteatterissa säädetään ensin viisi tuntia kaiuttimien balancea ja muita namiskoja. Sitten kaivetaan hyllystä ne parikymmentä jytisevintä pätkää sekä Moulin Rouge ja renkataan niistä pätkiä koko loppuillan.

Tietokone on pitkäaikaisin hupi. Jos käyttöjärjestelmä on uusi, ensin nuuskitaan pari päivää sen sisältöä. Sitten ihastellaan miten paljon nopeammin kaikki toimii. Kaivetaan hyllystä se vahingossa liian jykevälle masiinalle (kaksi vuotta sitten) hankittu peli, ja ihastellaan kuinka se pyörii uudella teknologialla kuin vettä vain. Keskittymis- ja odottelukyky eivät riitä mihinkään benchmarkkaukseen, mutta ohjelmien asentaminen on kivaa, joten järeimmän pelin asentamisen lisäksi asennetaan myös parikymmentä muuta peliä ja pelataan kutakin viisi minuuttia (tai katsotaan ainakin introt) ja ihastellaan niidenkin nopeutta.

Kun rituaalit on suoritettu, taivaalliset teknolelut maallistuvat ja niiden välitön taika katoaa. Puolen vuoden sisällä on jo jälleen kuolaamassa Gigantin ja OnOffin mainoksia.

Lisäedit: Monilla teknolelun käyttöönottorituaaleihin kuuluu myös manuaalien totaalinen ignorointi. Sen ansiosta saadaan aikaiseksi hauskoja tilanteita. Esimerkiksi eräs toinen kollegani, jolla on jo oma PS3, oli muutaman päivän ihmetellyt ja kiroillut, kun ohjaimessa on niin hiton lyhyt kaapeli. Manuaalista olisi selvinnyt, että piuha on oltava ohjaimessa kiinni vain kun sitä lataa.