Että väsyttää edelleen. Kaaduin eilen illalla kuin kuolleena sänkyyn, nukuin sellaiset 12-13 tuntia, ja edelleen tuntuu siltä ettei mikään korvien välissä toimi kuin puoliteholla - jos silläkään.
Kupliva olo kuitenkin. En edes polttanut itseäni eilen pahasti, vähän vain nenu punoittaa - kitos rantateltan. Puolikkaan kupolin muotoinen avonainen lököilykatos on äärettömän kätsy vehje näyttelyhommissa. Pystyttäminen ei kestä kuin hetken, ja se onnistuu alustalle kuin alustalle. Mukana on toki vaarnat maakiinnitystä varten, mutta hyvin pysyy paikoillaan ilmankin, kun lastaa romppeensa teltan pohjalle. Kun tuollaisen saa parhaimmillaan muutamalla eurolla Lidlistä tai Biltemasta, on moisen hankkimattomuus turhan halpa tekosyy ihosyövän saamiselle.
Ensi kerralla pitää tosin muistaa ottaa mukaan myös retkipatja. Asvalttialustalla otetuista tunnin nokkaunista tuli ruoto vähän kipeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti