Kalorisokeus

Anteeks että vielä pikkaisen länkytän näistä painonhallinta-asioista, mutta tuli tuossa mieleen, että kuinka niin monen painonhallintaprojektiin ryhtyvän ensimmäinen suursavotta on ihan perusruoka-aineiden kaloritaulukoiden kahlaaminen, opetteleminen ja sisäistäminen. Ja sitten kun sen on tietyissä perusruuissa oppinut, niin miten vaivatonta jopa lonkalta arviointikin on (siis jopa niin, että osuu suhteellisen oikeaan).

Ja siitä syntyi ajatus, että kalorit on vähän kuin rahan arvon ymmärtäminen.

Olen käsittänyt että esimerkiksi joillakin autismin kirjoon kuuluvilla ryhmillä tai myös downin syndroomaisilla on usein vaikea käsittää rahan arvoa ja arvioida mitä esimerkiksi jokin ruokapakkaus maksaa, jos se ei ole just se tietty merkki, jota he joka päivä ostavat - vaikka olisi muuten sisällöltään samaa kamaa. Samaan tapaan esimerkiksi euroon siirtyessä varsinkin vanhoilla ihmisillä katosi taju tuotteiden hinnoista aiva kuten monien minun isovanhempieni ikäisillä, kun markasta otettiin aikoinaan muutama nolla perästä pois.

Suurin osa ihmisistä ymmärtää rahan arvon, mutta on kaloriosastolla aivan pihalla lähes samaan tapaan kuin autisti rahan arvon kanssa. Siltä ainakin minusta ensin tuntui - kaikki oli minulle vain kasa numeroita ja arvoja joiden yhteyttä en lainkaan kyennyt hahmottamaan, vaan vain orjallisesti ostin Niitä Tiettyjä Tuotteita, koska ne vastasivat yhteiskäytöllisesti itselleni asetettuja päivärajoja.

Kirosin miksi näistä asioista ei koskaan puhuttu koulussa kunnolla. Ei taloustöissä, ei terveystiedon tunneilla. Tiesin kyllä, että ei kannata paneskella ilman kortsua eikä pomppia keittiössä kun pullataikina nousee, mutta en tiennyt konkreettisesti ja mahdollisimman monikäyttöisin työkaluin miten en syö itseäni hengiltä.

Ruokaympyrää kyllä tyrkytettiin sekä köksässä että terveystiedossa. Mutta hei, ihan rehellisesti, kuinka käytännönhyödykäs on piirakkakaavio, jossa on kuva leivästä, retiisistä, kalasta, maitolasista ja lihaklöntistä? Meitä ei opetettu millään lailla käsittelemään oikeita lukuja.

Sanottiin että juokaa maitoa, tytöt varsinkin, mutta ei mitä lajia eikä paljonko yhdessä maidossa on kaloreita tai rasvaa. Ei varsinkaan että älä juo koko litraa päivässä. Tehtiin hienoja aterioita köksässä, varsinkin hienoja herkkujälkiruokia joissa ei rasvaa eikä kermaakaan säästelty - tietenkin vailla minkäänlaista summittaistakaan arviota siitä, minkälaisia energiamääriä ne sisälsivät.

Jos meininki kouluissa on edelleen läheskään sama kuin 20 vuotta sitten, niin ei mikään ihmekään, että teinit on nykyään pulskia - nehän on mitä todennäköisimmin kalorisokeita siinä missä minäkin vailla mitään käsitystä suklaapatukan suhteesta raejuustopurkkiin, eli myöskin vailla mitään todellista luontaista kykyä arvioida syömistensä yhteismäärää ja vaikutuksia.