Huonot käyttöliittymät

Xbox 360:n käyttöliittymä on joiltain osin suorastaan raivostuttava. Esimerkiksi jos pelaa Live Arcadesta ostettuja pelejä, pelin pelaamisen päätettyään ei joudukaan takaisin pelilistaan, vaan valikkoon ENNEN sitä. Miksi ihmeessä?

Jo billgeitsilän ammoisessa MS-DOSissa totuin siihen, että kun suljen ohjelman ja palaan promptiin, olen siinä hakemistossa mistä ohjelman käynnistin. Tosin silloinkin raivostukseni oli suuri, kun jotkut .bat-fileet sijaitsivatkin eri kansiossa kuin itse .exe, ja ohjelman sulkeuduttua olikin päätynyt hakemistoon jossa se .exe sijaitsee eikä sinne missä .batin ajoi.

Vai olenko vain poikkeava ja muut suorastaan NAUTTIVAT siitä, että ovat jälleen arcaden päätasolla eivätkä pelilistassa pelin lopetettuaan? Varsinkin kun tulee imettyä viiskytykstoista demoa, joita käy läpi (ja heittää pois suurimman osan), niin todellakin alkaa kyrsiä, että sitten pitää taas erikseen klikata itsensä pelilistaan. Ja kun ei se konsoli nyt kuitenkaan NIIN nopea ole, ettäkö homma sujuisi silmänräpäyksessä.

Ihmistenkin käyttöliittymä ketuttaa. Jokaisella on erilainen, eikä mikään niistä tunnu toimivan niin kuin luulisi.

Mikähän siinä on, että Pojan päiväkoti on nyt kaksi vuotta torunut, rukoillut, pyytänyt ja uhkaillut lapsien vanhempia, että älkää ajako autoilla portin eteen. Kun se on kiellettyä, kun se EI ole sallittua, kun se on kävelytie, kun siinä on kaksikin parkkipaikkaa kivenheiton päässä. Niin ei. Ei mene jakeluun.

Ja varmaa on, että jos seuraavan kerran vanhempainillassa päiväkodinjohtaja saisi primitiivireaktion ja alkaisi huutaa suoraa kurkkua että mikä PERKELE siinä on, ettei viitsitä noudattaa liikennesääntöjä ja tarhan pyyntöjä, niin arvatkaa vain ottaisiko joku herneen nenäänsä ja pian olisi päiväkodinjohtaja kortistossa. Todennäköisesti herneen vetäisi nenäänsä just ne tyypit, jotka sen autonsa väärään paikkaan jättävät.

Niin se on työpaikoillakin. Pahiten pomojaan ja työkavereitaan selkään puukottavat ja juonivat just ne tyypit, joiden sietäisi eniten katsoa peiliin sillä hetkellä, kun sadannen kerran pyydetty sama asia ei jälleen kerran mene jakeluun, ja pomo tai kollega saa paskahalvauksen silkasta frustraatiosta.

Huonosti suunniteltuja koko sakki.