Terve terve!

Jesh! Olen terve! Todella terve. Siis oikein malliesimerkkiterve. Labrakoetulokset olivat lähes esimerkillisen hyvin.

Kannatti laihduttaa. Kannatti laihduttaa tavalla jolla olen laihduttanut. Tai siis kun en ole laihduttanut. Vaan muuttanut tapani. Terkkaritäti kehui, että olen tehnyt kaiken oikein. Vain Becelin syöntiä saisi kuulemma jopa vähän lisätä, jotta hyvän kolesterolin määrä nousee hyväksyttävästä erinomaiseksi.

Ja kun ei se ollut edes vaikeata. Edes ihmiselle, joka rakastaa kaikenlaista epäterveellistä.

Niin monessa asiassa suuri sudenkuoppa on "ei ikinä enää". Heti jos päättää, että sitä tai tätä en ikinä enää syö tai juo, on aivan varma, että vaarantaa oman onnistumisensa. Kyse ei ole siitä, että syö tai ei syö jotain, vaan siitä että poistetaan optio täysin. Omalla kohdallani ainakin kaiken maailman typerä ahmiminen on jäänyt pois, koska mitään ei ole kielletty. Minulle optio herkutella on sittenkin tärkeämpi psykologinen tekijä kuin itse se herkuttelu.

Olen oikeasti ihan hiton onnellinen. Mitään upeaa kaunotarta minusta ei koskaan saa, mutta terve voin silti olla. Eikä se tarkoita edes mitään langanlaihuutta. Enää neljä kiloa normaaliin painoindeksiin. Se tullee vastaan ennemminkin kuin huomaankaan. Terveen paperit on vähintäänkin yhtä hieno juttu kuin että vaatteet mahtuvat päälle.

Itse asiassa luulen, että tästä lähin käyn vaa'alla enää kerran-pari kuussa tarkistamassa että käyrä ei nouse. Pitkään aikaan ei ole enää edes tarvinnut juuri miettiä että mitä voin syödä ja mitä en ja kuinka paljon.

Tää toimii. Pidetään tää! Seuraavaksi pitää opetella liikkumaan, jotta en muutu ns. laihaksi läskiksi.