Lomavälitodistus

Jotkut etukäteen epäilivät että noinkohan mahtaa toimia, että pilkon kuuden viikon kesälomani kolmeen osaan. Eihän kaksi viikkoa riitä muka mihinkään.

Väitänpä ainakin toistaiseksi että riittää. Tiistaina on hyvä fiilis mennä töihin. Olen saanut aikaiseksi kaikenlaista, vaikka pitikin vain laiskotella, ja on todella levännyt sekä energinen olo - varmaan juuri sen takia, että teinkin omaehtoisesti ja spontaanisti kaikenlaista produktiivista, joka piti vireänä ja josta tuli hyvä mieli - ja joka jotenkin kevensi sellaista näkymätöntä selkäreppua, jota "ei kiireellisillä trivialiteeteilla" kuitenkin on tapana täyttää ihan huomaamatta.

Voi olla, että neljä tai peräti kuusi viikkoa "ei mitään" passivoisi ihan eri tavalla. Siinä saattaisi ehkä jäädä loman pitkän keston hämäämänä jumittamaan ihan totaalisesti niin, että on vaikea sanoa onko se lomailua vai pikemminkin koomausta. Ei koomailusta muutu kuin zombiksi, jonka ensimmäinen reaktio loman loppuessa on pakokauhu, koska korvien välinen mössö on alkanut kasvaa sammalta, eikä mikään luonnistu.

Nyt veikkaan että luonnistuu. Väistämätön työperäinen vitut... stressi on onnistuneesti poissa, ja vähäksi aikaa kaikki "mun jutut" on tehty. Seuraava loma on heinäkuussa, joten sinne ei ole edes pitkä matka. Eli ei synny äkillistä pakokauhua siitäkään, että joutuisi odottelemaan ensi vuoteen seuraavia vapaita.

Aiemmin olen vakaasti ollut sitä mieltä, että Suomen laissa pitäisi vakavien sanktioiden uhalla taata kaikille vähintään neljän viikon yhtäjaksoinen kesäloma, mutta enpä olekaan enää niin varma asiasta.

Lomavälitodistuksen arvosana siis erinomainen plus plus.