Sovituskoppirapo

Menin sitten sinne vaatekauppaan - ja sovituskoppiin itkemään.

Ilosta.

Kuvitelkaa tunnetta, kun ottaa tangolta varovasti sen normaalia norsukokoaan numeron verran pienemmän vaatteen. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja sovituskopissa huomaa, että vaikka peilistä edelleenkin tuijottaa se vanha tuttu maitovalas, niin kaikki sovitettavat vaatteet ovat Aivan Liian Isoja ja pitää panna omat vaatteet takaisin päälle ja aloittaa koontikierros aivan alusta.

Viime kerralla tilanne oli päinvastainen. Kaikki norsukoon vaatteet oli liian pieniä, ja jouduin tippa linssissä pukemaan kerta toisensa jälkeen uudestaan päälleni ja etsimään niitä valastytöille tarkoitettuja kyllikkivirolaisriepuja puodin synkimmästä nurkasta.

Nytkin kostui silmäkulma. Luulivat varmaan viereisessä sovituskopissa, että siellä se mamma yrittää itkien ahtaa itseään johonkin teinityttöjen makkarankuoreen. Vähänpä tiesivät.

Myyjätyttö, sellainen hoikka, kirpunkokoinen, oli avulias ja etsi kanssani ihkuhameeseen sopivaa yläosaa ja taisi omasta kirppukoostaan huolimatta ymmärtää miten onnellinen olin etsiessäni vaatetta IHAN MISTÄ TANGOLTA VAIN! Siis kelatkaa - mulle löytyi ihan mitä vain! (No okei, ei ihan pissiskamaa sentään löydy, mutta nyt puhutaankin aikuisten ihmisten siisteistä vaatteista.)

Kyllä mulla edelleenkin on muheva ahteri, se tuli huomattua, eikä itsekritiikillä varustettu ihminen esimerkiksi mun reissilläni pukeudu leggingseihin ikinä - mutta kyse ei ole enää siitä, että niitä kuteita ei itsekritiikittömyyskohtauksen iskiessä olisi tarjolla.

Paitsi hyvin istuvia jakkumallisia takkeja. Edelleenkään. Puoli vuotta sitten jos sopivat vyötäröltä, olivat hartioista liian isot. Nyt kun sopivat vyötäröltä ja hartioista, niin tissit kinnaa vastaan. Paskapuhetta, että ryntäät kutistuu laihtuessa.

Löysin kuitenkin yhden. Punaisen. PUNAISEN! Stop the press! Pakon sanelemana lähinnä mustaa suosiva valastyttö osti värillisen vaatteen! Tuossa kuvassa olevan, tosin tuo versio oli liian iso. Ja se mekkokin siinä alla oli liian iso. Eikä siitä ollut pienempää kokoa. Takista sentään oli.

Mutta, summa summarum, valmistajasta ja vaatteen mallista riippuen olen kutistunut 2-4 vaatekokoa. Siitä ilosta tuhlasin summan, jota en kehtaa Miehelle kertoa.

Lontoossa todennäköisesti siis kannattaa katsella vain ilmaisia nähtävyyksiä, eikä uskaltautua lähellekään vaatekauppoja, tai tulee huutia. Kun tuhlaa päivärahojensa verran pätäkkää hepeniin jo ennen reissua, niin pitää kärsiä seuraukset. Huokaus :-)