Että kotonakin vihdoin...

Jahah. Lento oli sitten 4 tuntia myöhässä. Ja koko se neljä ylimääräistäkin tuntia istuttiin siellä koneessa. Suurimman osan ajasta lähtövalmiudessa, eli edes vessaan päässyt.

Koneessa tietysti myös Englannin poispilatuimmat kersat, jotka ensin riekkuvat ja loppuvaiheessa huutavat kurkku suorana. Englantilaisvanhemmille ei ilmeisesti ole kerrottu, että kandeis antaa sitä purkkaa tai tutti suuhun laskeutumisen ajaksi.

Ja selän taaakse tietysi osui pari adhd-teiniä, joilla ei jalat tuntuneet pysyvän paikallaan hetkeäkään.

No oliskin muuten ollut turhan hyvin mennyt reissu. Ei sentään osunu viereen hikistä ylipainoista äijänkörilästä, joka selailee pornolehtiä koko reissun ajan. Sellaistakin on kuulemma tapahtunut, ei onneksi minulle.

Kaikki olisi ollut toisin, jos kone ei olisi myöhästynyt ensimmäisestä lähtöikkunastaan. Oltais juuri ehditty myrskyn alta pois. Mutta minkäs teet, kun lähtöporttisiipeen oli pystytetty yllättäen ylimääräinen turvatarkastupiste.

Kun Heathrowlla on muutenkin täysin älytön käytäntö, että lennon portti ilmoitetaan vasta 30 minuuttia ennen lennon lähtöä, ja portti periaatteessa suljetaan 20 minuuttia ennen lennon lähtöä, niin tuskin on vaikea arvata missä kaikki matkustajat olivat 20 minuuttia ennen lennon lähtöä.

Ja voi näitä turvatarkastuksia. Jotenkin ei jaksa enää kuin naureskella sille, että ei ole kovinkaan pitkä matka siihen, että kaikki kävelevät munasillaan läpi sekä metallinpaljastimesta että läpivalaisukoneesta. Ja toisella puolella vielä kaiken päälle kaikki pyllistävät kumihanskakätisille virkailijoille.

Nyt jo joudutaan ottamaan pois takit, kengät, vyöt, rillit ja esittelemään julkisesti minigrip-pussissa kaikille nesessäärinsä sisällön. Ja silti vielä, housujaan kannatellen metallinpaljastimen läpi käveltyäänkin joutuu kopeloitavaksi. Yhtä hyvinhän sitä voisi kekkuloida nakuna. Pari rääsyä päällä tällaisessa karjanajossa on silkkaa sievistelyä.