1984

Joskus sitä oikein tyrmistyy miten erilainen käsitys ihmisillä voi jostain asiasta olla. Kyse ei aina ole edes mistään sävyeroista, vaan siinä missä yhdelle musta on mustaa, muille se voi olla vaikkapa punaista - tai peräti valkoista.

Ehkä mustaa ei edes ole. Tai siis ei edes ehkä. Vaan sitä ei ole. Tai on. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska yleinen mielipide päättää mitä se on. Raskas on sen osa, jolle musta on vain mustaa. Vielä raskaampi sen osa, jolle sillä värillä on merkitystä.

Arvofilosofia vetää usein vakavaksi. Varsinkin silloin kun sitä joutuu pohtimaan. Autuaita ovat ne, jotka voivat vain kohauttaa olkiaan maailman kummallisuuksien edessä ja jatkaa asioiden tekemistä niin kuin itse haluavat ilman sen kummempaa filosofointia.

Mutta mitä enemmän maailma yhteisöllistyy ja julkistuu ja läpinäkyvyystyy - mitä enemmän yksilön pitää olla yhteisölle mieliksi - sitä pienemmäksi oma minä käy ja sitä vähemmän ihmisellä on rauhanomaisia tapoja ottaa oma elintilansa. Sitä vähemmän on varaa kohautella olkiaan.

Mielenterveys, oikea käytös tai "normaalius" ovat huutoäänestyksen tulos. No, eihän harvinaisempi piirre olekaan "normaali". Mutta miten "epänormaaliuteen" sitten suhtaudutaan sen huutoäänestyksen jälkeen, se on mielenkiintoista - ja surullista. Useimmiten se onkin syy kasata kaikki muukin paska päällesi sen sijaan, että asioita yritettäisiin ymmärtää - tai peräti nähdä niiden arvo. Sillä "epänormaalin" ja "väärän" väliin vedetään sen kummemmin asiaa miettimättä yhtäläisyysmerkit samoin kuin "normaalin" ja "oikean". Ja sitten pidetään kiinni periaatteesta maailman tappiin asti, koska kun on enemmistön puolella, on aina normaali ja oikeassa.

Se on pelottavaa. Samalla kun yhdellä kädellä yksilöltä otetaan pala palalta pois oikeus olla itsensä muualla kuin neljän seinän sisällä, komerossa, valot poissa päältä, toisella kädellä yksilölle annetaan suuri valta vaikeuttaa muiden elämää omien mieltymystensä mukaan - kunhan saa muut mukaan. Ja kouraan annetaan päivä päivältä suurempi valikoima työkaluja, koska yksilökeskeisessä massakulttuurissa melkein mikä tahansa on rikos muiden yksilöiden yksilöyttä ja henkilökohtaisia mielipiteitä vastaan, jos vain haluaa nähdä asian niin.

Ja aina löytyy se joku, joka haluaa. Jos ei muuten, niin aikansa kuluksi - ja oman elintilansa kasvattamiseksi.