Uni ja valve paiskaavat kättä

Kävi sitten klassiset. Panin herätyskellon soimaan aamuksi, mutta unohdin kääntää sen Suomen aikaan. Lopputuloksena päivä täysin häränpyllyllään ja elämä kaksi tuntia kaikesta myöhässä.

Sain sentään autettua ystävää hädässä, ja eiköhän tämä tästä. Vähän höntti fiilis kummiskin.

Lontoon reissusta ottamni kuvasatsi näyttää olevan aika köyhää. Vähän London Eyeta, Big Beniä, herra Nelsonia ja Erosta.

Piccadilly Circusilla käveli vastaan kuitenkin näkymä, joka on pieni palanen unimaailmani Helsinkiä. Unimaailmani Helsingissä Rautatientorin ympäristö on Helsingin Rautatientori, niin kun pitääkin. Mutta kaikki sen ympärystä on outoa, ahdasta ja hullua. Varsinkin Kaisaniemenkatu kohti Hakaniemeä on ollut aina outo, kaartuu väärään suuntaan jne. Vihdoinkin löytyi täydellinen replika. Ilmeisesti kun olen penskana tämän ensimmäisen kerran nähnyt, se on heti rekisteröitynyt alitajuntaani ja muuttunut osaksi uni-Helsinkiäni. En tiedä miksi.

Ilmankos Lontoo tuntuu niin kotoisalta.

Tykkään myös Crackdown-pelistä osaksi uniympäristöni takia. La Mugren saaren arkkitehtuuri on suoraan kuin unestani, jokin Helsingin (tai ehkä Vantaan) lähiön unimaailmavastine. Ihan värimaailmoineen kaikkineen.

Välillä miettiikin, että onkohan olemassa jotain universaaleja muotoja, jotka kummittelevat ihmisten alitajunnoissa niin, että kun niihin valvemaailmassa yllättäen törmää, niin hätkähtää oikein kunnolla ja luulee tulleensa hulluksi. Pidän esimerkiksi kovasti meksikolaisesta pueblo-henkisestä arkkitehtuurista, se tuntuu tutulta ja "turvalliselta". Ja näin sellaisista unta jo pienenä, ennen kuin olin ensimmäistkään kertaa mistään kuvasta sellaisia nähnyt.