Myynti- ja hinnoittelupolitiikkaa

Käväisin tänään pelikaupassa, ja ensimmäisen kerran näin ihan käytännössä että ikärajapolitiikkaa peleissä ilmeisesti noudatetaan. Joukko pikkunappuloita yritti ostaa Grand Theft Auton jonkin inkarnaation, oisko ollut Vice City. Myyjä ei myynyt.

En halua kuvitella, että johtui vain siitä, että Miehen kanssa keskustelimme hetkeä aikaisemmin poikien kassalle menon nähdessämme että näinköhän ikärajapolitiikkaa noudatetaan.

Kassalta tyhjin käsin poistuessaan kuultimme natiaisten juttelevan keskenään, että tullaan myöhemmin yrittämään uudestaan. Eli päivänä jolloin on toinen myyjä? Ikävää, jos homma menee noin.

Peliaiheesta jatkaakseeni: yllätyinpä todella, kun tajusin vihdoin ihan ajatuksella että maanmainion Katamari-sarjan uuden osan, Beautiful Katamarin onkin napannut käpäliinsä myös Microsoft, eli se tulee myös Xbox360:lle. (Mainitsevat Wikipedia-artikkelissa myös Wii-version, mutta se on kai
sittenkin vielä ainakin jonkin verran jäissä erilaisen ohjaussysteemin
takia.) Olin jotenkin automaagisesti olettanut, että se tulee vain Pleikkari kolmoselle, koska aikaisemmat Katamarit ovat olleet tiukasti vain Sonyn konsoleille, PS2:lle ja PSP:lle.

Hyvä niin, koska edelleenkin hirvittää ajatus satsata rahaa PS3:een, vaikka se ehkä olisikin ihan sen väärttiä. Se on kuitenkin peräti sen 12 täyshintaisen pelin hintainen, siinä missä Xboxin ostaja selviää puolella siitä.

Tosin täysihintaisissa peleissä jonkin asian mittaaminen on silleen hämäävää, että 50-60 euroa pelistähän on kyllä hävyttömän paljon. Oli taas pakko vähän kauhistella siellä pelikaupassa. Toki joistain peleistä voi melkein sanoa, että ovat sen arvoisia, esimerkiksi Crackdown, josta riittää pelattavaa ja puuhailua vielä pitkälle jengien tappamisen jälkeenkin. Mutta valitettavasti valtaosasta on todettava, että elleivät olisi työn puolesta tulleet testiin, niin en kyllä panisi sellaista summaa rahaa niihin. Ale-laarista sitten ehkä, niin kuin usein tulee omien hankintojen kohdalla tehtyä.

Viimeisin pettymys on Shadowrun, joka sinänsä systeemiltään on hauska, mutta jos ei mukaan viitsitä lykätä edes auttavaa yhden pelaajan kampanjaa, niin 60 euroa on silkkaa kusetusta.

Tietysti moninpelaaminen on hienoa ja silleen, mutta  pelistä joka suunnataan vain moninpelaamista varten, pelaaja maksaa paljon enemmän kuin sen kuusikymppiä - ei se tässä tapauksessa moninpelaamiseen vaadittava Xbox Liven kultajäsenyys nimittäin suinkaan mitään ilmaista hupia ole.

Jos ei viitsitä panna mukaan mitään yksinpelaajaa palvelevaa kamaa, niin ainakin pitäisi olla mukana vähintään kuukauden, mielellään kahden, ilmainen kultajäsenyys, jottei homma menisi aivan rahastuksen puolelle.