Siivousraivohulluus

Tämä peli ei nyt vetele. Lomaa käytetty viisi päivää, joista vain yhtenä olen malttanut turhapuroilla sohvalla valitettavan vähäreikäisissä kalsareissa ja pelata sydämeni kyllyydestä. Sen sijaan olen riehunut Ikeassa ja rakennellut huonekaluja.

Viimeisin päähänpisto on siivoaminen. Tietysti vielä käytännössä keskellä yötä. Eikä mitään vähäistä pientä siistimistä, vaan hard core -raivaamista, jossa vuoden maanneet jutut ovat alkaneet löytää tiensä paikoilleen.

Sanotaan, että muuton jälkeen kestää noin vuosi ennen kuin kaikki tavarat ovat löytäneet oman paikkansa. Koska se vuosi alkoi olla käsillä, mutta jostain syystä makuuhuoneen nurkassa pahvilaatikoissa maanneet kamat eivät vieläkään olleet tehneet elettäkään etsiäkseen itselleen uutta kotia, oli pakko ruveta avustamaan.

Sanomattakin lienee selvää, että kun kama alkaa laukata laatikosta päivänvaloon, pitää roinalle tietysti raivata paikka. Ja jotta sille saisi raivattua paikan, pitää aikaisempia tavaroita siirrellä muualle. Ja niiden tieltä pitää tietysti... Tämä kierre varmaan jatkuisi ikuisesti, ellen jossain vaiheessa antaisi periksi ja myöntäisi roskalaatikon olemassaolon.

Onneksi tätä lomaa kestää vain kaksi viikkoa. En siedä ajatella mitä tälle huushollille olisi ehtinyt tapahtua, jos olisin pitänyt kaiken vapaan kerralla. Mikähän mua vaivaa?