Dodih. Tuli sitten nähtyä kolmas Pirates of the Caribbean heti ensimmäisessä digitaalisessa näytännössään. Paikalla pyöri asian kunniaksi tällaisia komeita nuoria herroja mainosmopoineen.
Samalla, leffaa ennen, oli mahdollisuus nähdä myös miltä leffaan liittyvä konsolipeli (Xbox360-versio) näytti isolla kankaalla. Yllättävän hyvin kestää suurennosta in-game-grafiikka. Toimiikin myös turhan hyvin, eli oli tulla aika yrjöttävä olo, kun toisen pelaamana katsoi kuvakulman kiepuntaa. Meille siis tuskin tulee koskaan yli 32-tuumaista televisiota. Peli itsessään... noh... Pitää saada testattua omin käsin ennen kuin uskaltaa sanoa mitään. Kaunishan se oli, mutta häviääkö sittenkin massaan...? Hmmh...
Leffa oli sitä samaa kohellusta kuin aikaisemmatkin kaksi leffaa, eli ei juuri juonta, vaan kaikki pettää kaikkia ja silmäkarkkia on niin ettei yhdellä katsomisella edes kaikkea kerkeä nähdä. Eli aivan mainio ajantappoelokuva.
Tällaisia eat-yer-popcorn-and-smile-pätkien pitääkin olla. Tämä ei tosin tarkoita että merirosvoleffat olisivat edelleenkään heränneet henkiin - toivottavasti kukaan ei taas vähään aikaan yritä - vaan tässä nyt vain sattuu olemaan juuri oikeat ihmiset oikella asenteella liikenteessä, merirosvoilu tarjoaa lähinnä puitteet ja kliseet, joista hauska ammennetaan.
Toivottavasti tämä on nyt tässä eikä näitä enää tule lisää (toisin kuin Die Hardeja, voi itku onks Brucella rahat loppu vai mitä?), jolloin voin lisätä leffahyllyyn taas yhden hyvää fiilistä herättävän trilogian Tähtien sotien (IV-VI), Sormusten herrojen ja Inkkarijoonaksien rinnalle. Annan viisi täh.. sydäntä viidestä. Näitä juttuja ei katsota kriittisellä silmällä vaan tunnetta pitää olla mukana.
Ja kyllä. Keith Richards. Olihan se. Mutta Depp on parempi Keith kuin Keith itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti