Nälkä - mikä ihana tekosyy?

Kätevä Wii-uutispalvelu kertoi minulle, että puolet eurooppalaisista ovat lihavia tai peräti erittäin lihavia. Ei kyllä ihme. Eilinen Linnanmäkipäivä oli joiltain osin huolestuttavaa koettavaa.

Aina tekee mieli marmattaa kammottavasta nuorison vaatemuodista, joka tekee kenestä tahansa pissiksestä lihavan esikaupunkihoron näköisen, mutta kyllä ongelma on aika pitkälle myös siinä, että noi teinithän on oikeasti todella paareassa kunnossa.

Lintsin parkkipaikan bussivalikoiman perusteella huvittelemassa oli ilmeisen kattava läpileikkaus eteläsuomalaisista teineistä ja esiteineistä, ja kyllä niistä ainakin neljännes oli todella läskissä kunnossa. Ei, ei mitään lapsuuspyöreyttä, vaan todella ihran hyllymistä.

Kouluaikoinani ensin ala-asteella meillä oli yksi lihava ja ehkä pari pyöreää per 50 oppilasta. Yläasteelta muistan yhden oikeasti obeesin ja kourallisen sellaisia 10 kiloa liian painavia. Eilen tuntui, että käänsi päänsä mihin tahansa, aina osui eteen penskalauma, joista puolet oli tonnikeijuja.

Ihmettelisin varmaan mitä oikein on tapahtunut, mutta mitä ihmeteltävää siinä loppujen lopuksi on? Ellei itse tee kaikkea safkaa itse (ja kuluta siihen keskimäärin kaksi kertaa enemmän rahaa kuin moskan tekoon) on työn ja tuskan, ja ison rahan, takana saada kunnon ruokaa. Varsinkin kun nää nykypäivän teinit ilmeisesti jättää kouluruuan syömättä.

Otetaan nyt vaikkapa toi Lintsi. Ilmeisesti perusajatuksena on, että kaiken pitää olla kivaa, myös mässäilyn, ja kaikki mikä on terveellistä on epäkivaa. Salaatti, jos sitä edes on tarjolla, on viisi euroa kalliimpi kuin annos lihapullia ja muussia. Kuuluuko lihapulliin ja muussiin salaattipöytä? Onko edes salaattipöytää? Ei.

Haluatko syödä vatsan täyteen alle kymmenen euron? Se ei onnistu kuin paskaruokakojulla.

Ja tämä on ongelma oikeastaan kaikkialla, ei vain Lintsillä. Vaikka nuorison ostovoima on korkeahko, eivät ne sitä rahaansa laadukkaaseen ruokaan pane, vaan halvimpaan mahdolliseen - mäkkäriin. Ja siitä on aikaa, kun olen viimeksi nähnyt teinipissiksen vetävän hampurilaisbaarissa salaattia.

Groteskeinta on syömishäiriöiden kasvava määrä kumpaankin suuntaan ja niiden ilmentyminen katukuvassa. Todella tyypillistä esimerkiksi idän metrossa on nähdä liikenteessä vajaa 15-vuotias tyttöparivaljakko, ilmeisen bestikset, joilla kummallakin on syömishäiriö - toinen on 10 kiloa liian painava, toinen 10 kiloa liian kevyt. Pakostakin ajattelee, että kaverussuhteen taustalla lymyää myös eräänlainen sairas symbioosi.

Hemmetti, alan kuulostaa joltain terveysevankelistalta. Mutta pointtina tässä kai on se, että - jälleen kerran - ketuttaa miksi huono ruoka on halpaa ja hyvä ruoka kallista. Varsinkin jos meinaa syödä ulkona. Huonoa ruokaa pitäisi haittaverottaa ja se haittavero pitäisi kohdistaa nimenomaan ravintoloitsijoihin. Koska sen minkä ravintola säästää paskan ruuan kustannustehokkuudella, sen viime kädessä kuluttaja kuitenkin maksaa - kalliimmin kuin käsittääkään.