Spruit

Heh.

Espanjan puolustusministeriön korkea-arvoinen henkilökunta on tänään vieraillut blogissani.

Noh, totuuden nimissä, hakukoneen kautta.

Hakusanana oli "bukkake".

Liekö pohjatutkimusta eritehyökkäysten torjumisen varalle.

Toivottavasti pervoa edes huvitti se, mitä sillä sai.

Nälkä - mikä ihana tekosyy?

Kätevä Wii-uutispalvelu kertoi minulle, että puolet eurooppalaisista ovat lihavia tai peräti erittäin lihavia. Ei kyllä ihme. Eilinen Linnanmäkipäivä oli joiltain osin huolestuttavaa koettavaa.

Aina tekee mieli marmattaa kammottavasta nuorison vaatemuodista, joka tekee kenestä tahansa pissiksestä lihavan esikaupunkihoron näköisen, mutta kyllä ongelma on aika pitkälle myös siinä, että noi teinithän on oikeasti todella paareassa kunnossa.

Lintsin parkkipaikan bussivalikoiman perusteella huvittelemassa oli ilmeisen kattava läpileikkaus eteläsuomalaisista teineistä ja esiteineistä, ja kyllä niistä ainakin neljännes oli todella läskissä kunnossa. Ei, ei mitään lapsuuspyöreyttä, vaan todella ihran hyllymistä.

Kouluaikoinani ensin ala-asteella meillä oli yksi lihava ja ehkä pari pyöreää per 50 oppilasta. Yläasteelta muistan yhden oikeasti obeesin ja kourallisen sellaisia 10 kiloa liian painavia. Eilen tuntui, että käänsi päänsä mihin tahansa, aina osui eteen penskalauma, joista puolet oli tonnikeijuja.

Ihmettelisin varmaan mitä oikein on tapahtunut, mutta mitä ihmeteltävää siinä loppujen lopuksi on? Ellei itse tee kaikkea safkaa itse (ja kuluta siihen keskimäärin kaksi kertaa enemmän rahaa kuin moskan tekoon) on työn ja tuskan, ja ison rahan, takana saada kunnon ruokaa. Varsinkin kun nää nykypäivän teinit ilmeisesti jättää kouluruuan syömättä.

Otetaan nyt vaikkapa toi Lintsi. Ilmeisesti perusajatuksena on, että kaiken pitää olla kivaa, myös mässäilyn, ja kaikki mikä on terveellistä on epäkivaa. Salaatti, jos sitä edes on tarjolla, on viisi euroa kalliimpi kuin annos lihapullia ja muussia. Kuuluuko lihapulliin ja muussiin salaattipöytä? Onko edes salaattipöytää? Ei.

Haluatko syödä vatsan täyteen alle kymmenen euron? Se ei onnistu kuin paskaruokakojulla.

Ja tämä on ongelma oikeastaan kaikkialla, ei vain Lintsillä. Vaikka nuorison ostovoima on korkeahko, eivät ne sitä rahaansa laadukkaaseen ruokaan pane, vaan halvimpaan mahdolliseen - mäkkäriin. Ja siitä on aikaa, kun olen viimeksi nähnyt teinipissiksen vetävän hampurilaisbaarissa salaattia.

Groteskeinta on syömishäiriöiden kasvava määrä kumpaankin suuntaan ja niiden ilmentyminen katukuvassa. Todella tyypillistä esimerkiksi idän metrossa on nähdä liikenteessä vajaa 15-vuotias tyttöparivaljakko, ilmeisen bestikset, joilla kummallakin on syömishäiriö - toinen on 10 kiloa liian painava, toinen 10 kiloa liian kevyt. Pakostakin ajattelee, että kaverussuhteen taustalla lymyää myös eräänlainen sairas symbioosi.

Hemmetti, alan kuulostaa joltain terveysevankelistalta. Mutta pointtina tässä kai on se, että - jälleen kerran - ketuttaa miksi huono ruoka on halpaa ja hyvä ruoka kallista. Varsinkin jos meinaa syödä ulkona. Huonoa ruokaa pitäisi haittaverottaa ja se haittavero pitäisi kohdistaa nimenomaan ravintoloitsijoihin. Koska sen minkä ravintola säästää paskan ruuan kustannustehokkuudella, sen viime kädessä kuluttaja kuitenkin maksaa - kalliimmin kuin käsittääkään.

Oikeutta eläimille

Toisinaan ihmiset käyttävät rahaa mielenkiintoisiin asioihin, kuten Marilyn Christian, joka halusi dna-testauttaa kuoliaaksi raadellun kissansa, koska epäili murhaajaksi ilmeisen huonokäytöksistä rakkarikoiraa. Ensin hommalle naurettiin, mutta sittemmin siitä on ollut hyötyä siellä sun täällä.

Erityisesti uutisoinnissa lämmittää tämä kohta:
"Last year, Merck testified in the Atlanta trial of two teenage brothers
who tortured a puppy and left it in an oven to die. Merck was able to
prove the puppy was alive when it was tortured and reconstructed the
animal's grim final moments for a jury. The brothers were sentenced to
a maximum punishment of 10 years in prison."

Hitto vieköön, kymmeneksi vuodeksi vankilaan täälläkin kaiken maailman eläinrääkkääjät! Miehiltä (koska niitä ne eläimenmurhaajat tuntuvat yleisimmin olevan) mielellään myös pallit pois, jos nyt niitä munattomia paskiaisia voi pallillisiksi edes sanoa.

Isohupi!

Pilvistä, ei kovin lämmin. Siis loistava sää Lintsi-päiväksi. Siellä ei ole varmaan ketään. Varsinkin jos menee nyt heti.

Siivota ehtii sit yölläkin. Taas.

Sisäfile

Paikka:

• Suuren itähelsinkiläisen asutus- ja kauppakeskuksen  aukio

Aika:

• Keskellä kaunista päivää

Henkilöt:

• Joukko epämääräisiä nuorisohenkilöitä, joista osalla epäilyttävästi silmät tapittavat päässä
• Pariskunta pitkätukkaisia hipinretkuja

Tapahtuma:

• Epämääräinen nuorisohenkilö pysäyttää pitkätukkaisen hipinretkupariskunnan ja ryhtyy kauppaamaan "härän sisäfilettä"

Pohdinta:

• Mitähän ihmettä oli "härän sisäfile"? Jos härän sisäfile sitten tosiaan oli härän sisäfilettä, niin se nuhjuinen reppu tuskin oli asianmukainen kylmäsäilytysväline. Olisiko paikalle pitänyt kutsua poliisi vai terveysviranomainen?
  
  

Öh?

Posti toi mukanaan nimellä osoitetun kirjeen, joka sisälsi FAS-tietoutta odottaville äideille ja isille. Asiahan on tärkeä, mutta...

Käsittääkseni meillä on vain toi yks laps, syntyikin jo ajat sitten. Enkä mä tota viinaakaan juuri jua. Tietääkö ne tuolla jossain jotain mitä mä en tiedä?

Ja jos nyt täys mahdottomuus oliskin mahdollista ja olisin kovasti packxsuna, niin kyllä toi tietous yleensä jaellaan myös äitiysneuvolassa. Ainaski ku viimex olin packxsuna.

Kas, näemmä tossa onkin tollanen teksti kenelle tää tietous jaellaan: summanmutikassa täysin eri-ikäisille ruotsinkielisille naisille. Täytyykin kysyä oisko kuuskymppinen äiteekin saanut moisen.

Tää on jo melkein hupaisampaa kuin eduskuntavaaliehdokkaiden äänioikeudettomalle lähettämät ääntenkerjuukirjeet.

Pääsispä jo töihin huilaamaan?

Kello 3.41 yöllä pyyhin pölyjä ja taisin peräti hymistä itsekseni. Mies tuli ottamaan rievun pois.

Elämäni ensimmäinen ja oudoin pemssi.

Mut hitto että alkaa olla siistiä. Seuraavaksi voisin järjestellä kellarin.

Aku palvelee

Vielä on olemassa hyvää palvelua.

Sanomien kustantamasta ainutlaatuisesta Carl Barksin kootut -keräilyerästä niteissä II ja XII oli hieman haperoksi jäänyt musta väri läpi sarjissivujen. Muiden niteiden kanssa vertaillessa ero on havaittavissa, mutta esimerkiksi oma lampaan sieluni ja huononevat silmäni eivät olisi päästäneet vielä äläkkää.

Monet muut olivat päästäneet. Painotyön jälki oli tarkkaan läpi katsottu, minkä seurauksena painokset otetaan uusiksi, ja uudet kirjat tulevat postissa kaikille ilman tilaajan suunnalta vaadittavia toimenpiteitä.

Tällaista arvostan. Ennen kaikkea se kertoo volyymejä suomalaisten "ankkatyöläisten" korkeasta moraalista. Hain kerran akkariin töihin, ja edelleenkin itken katkeria kyyneliä siitä, että en päässyt, sillä juuri tuon sortin moraali ja asialle omistautuminen vetoavat minuun. Lähellä se pääsy olisi ollut, kuulemma, mikä tietenkin saa minut tirauttelemaan niitä kyyneliä entistä enemmän.

Brumm brumm!

Jes! Ukkonen! Hieno jytinä!

Oikeaa surround-tykitystä. Matala kumina lähtee jostain kuulokentän oikealta laidalta ja etenee hitaalla repivällä kumulla kohti vasenta laitaa.

Oikein tuollainen hieno jyly, joka aina amerikkalaisissa leffoissa lupaa jotain upeaa, kuten hukkuneen New Yorkin, pirstaleiksi räjäytetyn Valkoisen talon tai tuhannen *****n päreiksi pyöräytetyn keskilännen pikkukaupungin.

On second thought... Taidanpa sammutella vähän sähkölaitteita. 

Siivousraivohulluus

Tämä peli ei nyt vetele. Lomaa käytetty viisi päivää, joista vain yhtenä olen malttanut turhapuroilla sohvalla valitettavan vähäreikäisissä kalsareissa ja pelata sydämeni kyllyydestä. Sen sijaan olen riehunut Ikeassa ja rakennellut huonekaluja.

Viimeisin päähänpisto on siivoaminen. Tietysti vielä käytännössä keskellä yötä. Eikä mitään vähäistä pientä siistimistä, vaan hard core -raivaamista, jossa vuoden maanneet jutut ovat alkaneet löytää tiensä paikoilleen.

Sanotaan, että muuton jälkeen kestää noin vuosi ennen kuin kaikki tavarat ovat löytäneet oman paikkansa. Koska se vuosi alkoi olla käsillä, mutta jostain syystä makuuhuoneen nurkassa pahvilaatikoissa maanneet kamat eivät vieläkään olleet tehneet elettäkään etsiäkseen itselleen uutta kotia, oli pakko ruveta avustamaan.

Sanomattakin lienee selvää, että kun kama alkaa laukata laatikosta päivänvaloon, pitää roinalle tietysti raivata paikka. Ja jotta sille saisi raivattua paikan, pitää aikaisempia tavaroita siirrellä muualle. Ja niiden tieltä pitää tietysti... Tämä kierre varmaan jatkuisi ikuisesti, ellen jossain vaiheessa antaisi periksi ja myöntäisi roskalaatikon olemassaolon.

Onneksi tätä lomaa kestää vain kaksi viikkoa. En siedä ajatella mitä tälle huushollille olisi ehtinyt tapahtua, jos olisin pitänyt kaiken vapaan kerralla. Mikähän mua vaivaa?

Päässä Firaa

Hulluusko iskee? Olin taas Ikeassa. Tällä kertaa oli tosin olevinaan ihan syy. Perheen piti saada lihapullia, jotka viimeksi jäivät ostamatta, ja Pojan piti saada pohtia itselleen uutta sänkyä ja ottaa tunnin riehumishetki leikkihuoneessa.

Lisäksi piti saada konsoliräkin pohjalle kunnon laatikko sälää varten, eikä pikahätäratkaisu (joka on nähtävissä edellisen postauksen kuvassa).

Koska vain halvin ja laaduttomin on minulle kyllin hyvää, päädyimme Fira-minilipastosarjan osaseen, jonka voin halutessani jopa itse petsata tai mehiläisvahata (juu näkis vain). Siinä kokoamaan ryhtyessäni lopulta tajusin, miksi olen näihin Ikea-palapeleihin niin heikkona - toteutan ilmeisesti kouluajoista jäljelle jäänyttä ikävääni puutöihin.

Pidin koulussa aina puutöistä enemmän kuin neuleblogaamisen johdantokursseista, ja pakollisen puolen lukukauden mittaisen puutyöjakson jälkeen olin kouluvuodesta toiseen katkera siitä, että en voinut osallistua enempään puutyöhön - syynä oli se, että tyttöjen ryhmään ei koskaan ollut riittävästi osallistujia. Minulle jäi aina täysin epäselväksi se, miksi puutöissä pitäisi olla tyttöjen ryhmä? Ollaanko edistyneemmillä vuosikursseilla alasti tai jotain?

Siinä Fira-minilipastoa sitten väkersin ja makustelin koulumuistoja. Kahden vinoon lyödyn naulan ja sormeen hiipineen rakkulan jälkeen leiskautin vapautuneesti ilmaan pari oikein tarkoin valikoitua kirosanaa. Alleviivatakseni tuohtumustani päästin ilmoille myös kaikki muut tuntemani kirosanat. Aloin ymmärtää erillisten tyttöjen ja poikien puutyöryhmien välttämättömyyden - tytöt olisivat ilmeisesti aivan helvetin huono esimerkki pojille.

p.s. Ei se Fira ihan laaduton ole. Ensinnäkin paketissa oli juuri täsmälleen kaksi ylimääräistä naulaa vinoon hakattujen tilalle, ja toisekseen se häkkyrä istuu tuohon hyllyn alaosaan kuin naula päähän.

Kirjahyllystä on moneksi

Ja tuossa nyt sitten hylly, jota en ostanut, täytettynä asukkaillaan.

Sinänsä hullua on, että tavalliset kirjahyllymodulit ovat usein ainakin minun mielestäni parempia kodintekniikkakalusteita kuin sellaiset "oikeat" asiaa varten suunnitellut kalusteet. Jostain kumman syystä ns. oikeat kodintekniikkakalusteet ovat suunnittelultaan jämähtäneet kaikki samaan kaavaan: taso telkkarille ja alle pari hassua hyllyä ehkä noin kahta laitetta varten. Siinä se. Tai jos kyseessä on isompi kokonaisuus, niin mihin tuhlataan lisätila? Laatikoihin! Sinne laatikkoonko mä digiboksini tungen?

Puhumattakaan siitä, että koska nykyään laitteet usein kuumenevat aika lailla, sillä niissä on esimerkiksi kovalevy, ns. oikeissa laitehyllyköissä on silti aivan liian vähän ilmatilaa laitteiden ympärillä vaikka olisikin vain ne noin kaksi laitetta.

Kirjahyllymoduleissa on yleensä korkeuden ja leveyden suhteen paljon enemmän valinnanvaraa, ja hyllytkin ovat usein paljon paremmin säädeltävissä. Ainoa miinus on tietysti taustapahvi, johon pitää sitten itse sahailla asianmukaiset reiät piuhoille. Koska valtaisa lehtisahakokoelmani oli jäänyt toisten housujen taskuun, tuli nyt toteutettua tuo hylly ihan ilman taustareikiä.

No, meneehän se noinkin. Paljon siistimpi installaatio tuo kuitenkin on kuin se käsittämätön piuhojen sekamelska ja rojukasa, joka asusti häthätää kyhätyillä pöydillä ja tasoilla telkkarin ympäristössä.

Mutta sitä on kyllä ihmeteltävä, että mitä ihmettä ovat ajatelleet sekä Xboxin että Wiin suunnittelijat?! Virtapiuhassa olevasta muuntajasta itse laitteeseen menevä pää on ihan naurettavan lyhyt. Varsinkin Xboxissa. Tuossa kun se kököttää metrin korkuisen hyllyn päällä, niin muuntaja ei yltänyt lähellekään lattiaa. Haloo?

Would you hold it against me?

Which Monty Python & the Holy Grail Character are you REALLY? Take this quiz!

What Monty Python Sketch Character are you? Take this quiz!

(via & via)

En myönnä!

Mentiin sitten Ikeaan. Neljäksi tunniksi. Äidin seuraksi. Jalat on ihan maksat. Ja pitäis jaksaa vielä Pojan keväjuhliin ja ehkä jalkapalloonkin. Mitäs lomaa tää tällainen on? Jatkuvasti meno päällä, eikä ehdi röhnöttää ja porsastella juuri lainkaan.

Ikeakin on yhtä tarpomista ja voimamaleksintaa, eikä sinne koskaan mennä ostamaan. Katselemaan vain. Huonekalut ja hilavitkuttimet takakontissa poistuessa? Näette harhoja! Ei kukaan sellaisia osta, koska katselevat vain.

Tänäänkään ei mitään ostettu. Ei esimerkiksi Billy-hyllyä eikä Skubb-säilytyshyllyjä. Myöskään en juonut kuppitolkulla capuccinoa, enkä syönyt kahta hodaria enkä possua bearnaisekastikkeella.

Tuskin maltan odottaa että Pojan keväjuhlien ja jalkapallon jälkeen en tänä iltana ryhdy kokoamaan sitä Billy-hyllyä, jota en ostanut.

Iltaedit: Ja tässä siis ei ole se Billy, jota en ostanut. Eikä mulla mennyt kuin vajaa 30 minuuttia sen kasaamiseen. Vain yksi vaivainen kirosana, ja sekin johtui puhtaasti omasta arrogantista typeryydestäni (sokkeli ensin väärinpäin, kun olin katsovinani sen olevan koivuviilua kummaltakin puolelta). Tästä pömpelistä tulee meidän konsoliräkki. Xbox joutuu pönpelin päälle, sitten kerroksiin Pleikkari ja Wii. Alimmaiseksi johonkin lootaan kaikki sälä, kuten ylimääräiset ohjaimet ja muu plimplom. Saa nyt luvan isoäidin aikainen kolmijalkainen vaasipöytä (myös joulukuusipöytänä tunnettu) väistyä. Mihinköhän me ens jouluna pannaan joulukuusi?

Illan röhönaurut

Heh. Vahingonilo on paras ilo. Taas jälleen kerran.

Eräskin ystäväpiiriini kuuluva henkilö ilmoitti alkukuusta poistuvansa maasta euroviisuja pakoon ja kiertävänsä Eurooppaa.

Miten käy? No tänään putosi postiluukusta 16.5. päivätty postikortti.

Hän oli tietysti osunut viisujen jälkimainingeissa Belgradiin. Ilmeisesti keskelle kansanjuhlaa.

Että kivat sille ja räkänaurut kans :-)

Arrrrrr, matey!

Dodih. Tuli sitten nähtyä kolmas Pirates of the Caribbean heti ensimmäisessä digitaalisessa näytännössään. Paikalla pyöri asian kunniaksi tällaisia komeita nuoria herroja mainosmopoineen.

Samalla, leffaa ennen, oli mahdollisuus nähdä myös miltä leffaan liittyvä konsolipeli (Xbox360-versio) näytti isolla kankaalla. Yllättävän hyvin kestää suurennosta in-game-grafiikka. Toimiikin myös turhan hyvin, eli oli tulla aika yrjöttävä olo, kun toisen pelaamana katsoi kuvakulman kiepuntaa. Meille siis tuskin tulee koskaan yli 32-tuumaista televisiota. Peli itsessään... noh... Pitää saada testattua omin käsin ennen kuin uskaltaa sanoa mitään. Kaunishan se oli, mutta häviääkö sittenkin massaan...? Hmmh...

Leffa oli sitä samaa kohellusta kuin aikaisemmatkin kaksi leffaa, eli ei juuri juonta, vaan kaikki pettää kaikkia ja silmäkarkkia on niin ettei yhdellä katsomisella edes kaikkea kerkeä nähdä. Eli aivan mainio ajantappoelokuva.

Tällaisia eat-yer-popcorn-and-smile-pätkien pitääkin olla. Tämä ei tosin tarkoita että merirosvoleffat olisivat edelleenkään heränneet henkiin - toivottavasti kukaan ei taas vähään aikaan yritä - vaan tässä nyt vain sattuu olemaan juuri oikeat ihmiset oikella asenteella liikenteessä, merirosvoilu tarjoaa lähinnä puitteet ja kliseet, joista hauska ammennetaan.

Toivottavasti tämä on nyt tässä eikä näitä enää tule lisää (toisin kuin Die Hardeja, voi itku onks Brucella rahat loppu vai mitä?), jolloin voin lisätä leffahyllyyn taas yhden hyvää fiilistä herättävän trilogian Tähtien sotien (IV-VI), Sormusten herrojen ja Inkkarijoonaksien rinnalle. Annan viisi täh.. sydäntä viidestä. Näitä juttuja ei katsota kriittisellä silmällä vaan tunnetta pitää olla mukana.

Ja kyllä. Keith Richards. Olihan se. Mutta Depp on parempi Keith kuin Keith itse.

Lomarapo

Ah, loma!

Mulla on kyllä tähän hommaan ihan liian ehjät kalsarit jalassa. Paha puute on myös kulahtaneen verkkopaidan puuttuminen. Tosin ehkä hyvä ettei sellaista ole, tulis kummiskin talitintit nokkimaan.

Seuraavaksi aion tehdä... Yhtä vähän kuin äskenkin!

Huomenna vois kyllä ehkä leffailla. Ja Lintsin vaparit laulavat seireenin lauluaan.

Huomasitteko, lämpimät alkoivat heti kun mun loma alkoi!

Ei paparazzeja, kiitos!

Just kun pääsin iloitsemasta, että Moppe ja Nuudeli niin kiltisti poseeraa - jos ei nyt stillikameralle, niin ainakin videokameralle.

Nää kaks nimittäin vipeltää ja ei-vipellä samaan aikaan niin, että eihän niissä ole päätä eikä häntää. Maija veivaa kuin jojo ympäriinsä, ja Nuutissa ei ole tippaakaan linssiluteen vikaa. Karkuun vain sinne tuolin taakse, noiiiiiiin. Kyllä tuli hyvä video.

Tyhmää

Toisinaan Lehti osuu kyllä niin keskelle maalitaulua kuin vain voi. Olen seurannut mielenkiinnolla blogeissakin vellonutta keskustelua valtakunnansyyttäjä Illmanin päättömän oloisista netin moderointipuheista ja niiden kirvoittamaa asiaa aiheesta ja sen vierestä, ja siellä sun täällä on ollut välillä varsin hupaisaakin kritiikkiä ja piikittelyä. Lehti tietysti viihdyttää minua eniten, sillä se kiteyttää niin loistavasti sen mistä oikeastaan on kyse: tyhmyydestä.

Harmillista vain on, että päättäjät ja vaikuttajat ovat vähintään yhtä tyhmiä kuin verkkoa väärinkäyttävät tampiot. Itseäni ketuttaa koko sensurointimielihalu, sillä kuulun koulukuntaan jonka mielestä ihmisiä pitäisi kasvattaa valistamalla, opastamalla ja vain viime kädessä rankaisemalla eikä rajoittamalla, typistämällä ja kieltämällä. Mutta se ei ilmeisesti ole riittävän kustannustehokas tapa viedä maailmaa eteenpäin.

Miksi nyt ylipäätänsä itse edes työnnän maustekokoisen lusikkani soppaan (ja viikon verran jälkijunassa) on se, että törmäsin Tuulin blogissa linkkiin (ja sen kautta muihin linkkeihin), joka pyöräytti ajatukseni miettimään, että okei, jos nyt sitten joka paikassa moderoitaisiin oikein kunnolla. Oletetaan että se olisi teknisesti edes välttävästi mahdollista. Kuka moderoinnin tekee? Ihmiset? Koneet? Mitä moderoitaisiin? Missä kulkisi raja? Olisiko se kaikille sama? Olisiko se kaikille sama varsinkin jos moderoinnin tekee ihminen?

Flickr on surullinen esimerkki siitä, että kone tai ihminen yksin ei pysty oikeudenmukaiseen toimintaan, eikä pysty edes ihminen yhdessä koneen kanssa. Olen käsittänyt että sama ongelma tuntuu olevan jo esimerkiksi Helsingin Sanomien keskustelupalstojen kanssa. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset - ja jotkut moderoijat valitettavasti ovat tyhmempiä kuin toiset.

Kun ottaa huomioon, että valtaosa suomalaisistakin osuu älykkyydeltään 85:n ja 115:n väliin - eli pätee todennäköisesti myös moderoijiin - on vaikea päättää pitäisikö itkeä vai nauraa. Suurimmalla osalla tyhmistäkin on toki hyvät tavat niin kauan kuin heillä ei ole valtaa, mutta heti kun sitä on - esimerkiksi yli toisten sanomisen - asiat alkavat yleensä mennä uhkaavasti päin persettoa.

Kuva ois kiva

Viime päivinä on tullut kulutettua rahaa pienpeliostoihin. Konsolit tekevät sen sikamaisen helpoksi. Mutta yksi asia ihmetyttää. Konsoleiden käyttöliittymät tukevat erinomaisesti sitä että luovun rahoistani, mutta pakottavat minut tekemään sen käytännössä sokkona, ellen ota tietokonetta ja alan pelisaitteja avuksi.

Toisin sanoen, peleistä on sanallista puffia jonkin verran, mutta silti varsin suppeasti - ja ne ovat enemmänkin ylisanamyyntispiikkiä kuin tarkkaa selostusta pelin sisällöstä. Ja kuvia ei käytännössä ole lainkaan. Xbox Live Arcaden pelit ovat sentään kaikki ladattavissa ilmaiseksi demoina, mutta varsinkin jos kovalevy alkaa uhkaavasti täyttyä, olisi sangen hyvä nähdä muutama screenshot pelistä in-action, jotta voisi harkita kannattaako edes demo ladata.

Nintendon Virtual Console ei tarjoa demoja, joten siellä meininki on käytännössä täysin sian säkissä ostoa, jos retrotitteli ei ole entuudestaan tuttu. Screenshotteja saattaa kyllä olla parikin kappaletta, mutta ne ovat niin älyttömän pieniä postimerkkejä, ettei niistä saa käytännössä mitään selvää. En kykene käsittämään miksi ne ovat niin pirun pieniä tai niissä ei ole suurentamismahdollisuutta? Vaikea kuvitella etteikö tekniikka antaisi myöten kunnon kuvallisen presentaation mahdollistamiseksi. Luulisi että pelit menisivät paremmin kaupaksikin kun muistin tueksi olisi muutakin kuin minimaalinen suttu, jossa näyttää olevan viisi pikseliä jonossa.

PlayStation Networkista en tiedä miten siellä asiat esitetään. Osaako joku kertoa?

Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä

Miten mä oikein muka tulen pelanneeksi koko rahan edestä tota Halo 3:n betaa, kun en malta edes käynnistää sitä.

Crackdownin (peli jonka sisällä Halo-betan käynnistäjä on) käynnistyttyä jumitutaankin Miehen kanssa pelaamaan sitä Crackdownia eikä välitetä Halosta tuon taivaallista. Oikein tyypillinen "jos mä vielä tuon teen.. ja tuon... ja tuon"-peli. Ja sitten kello on jotain sellaista, ettei kehtaa enää edes kelloa katsoa saatika ääneen aikaa lausua - ja ulkona on valoisaa.

Aikuisten Mario ei ole Crackdownille mikään ihan täysin tuulesta temmattu nimitys, enemmän sitä kuin GTA:ta se on. Pahisten lahtaus on lähes toissijaista, kun aika kuluu rattoisasti pomppiessa katoilla, stunt-ajamassa autoilla ja suorittamassa tehtäviä, jotka ovat kovastikin tasohyppelyhenkisiä ja joilla ei ole välttämättä pahisten lahtaamisen kanssa mitään tekemistä.

Ja kun siivoaa riittävästi tuhmureita pois kaduilta, peli alkaa sopia jo nuoremmankin katsojan seurattavaksi (ei pelattavaksi) - autolla ajelua ja hypsispompsis-meininkiä voi siis harrastaa muutenkin kuin yön pimeydessä.

Tyypit tuli käymään!

Jee! Meillä on viikonloppuvieraita!




Vasemmalla oleva tyyppi on Moppe, oikealla tätinsä Nuudeli. Kummatkin ovat meidän Allin jälkeläisiä.

Kivoja tyyppejä, ja koko viikonlopun vain MEIDÄN!

(Ootteko muuten koskaan huomanneet, että lasten ja koirien valokuvaaminen on paljon vaikeampaa kuin videokuvaaminen.)

Asiat mittakaavaan

Hemmetti, kaikki ilo viedään ihmisen elämästä. Enää en voi edes itsesäälissä rypien väittää painavani parin sinivalaan verran (vaan vain 0,0004724143 sinivalaan verran). Plääh!

Incidentally, olen näemmä yhtä pitkä kuin 17,8477333333 löysää penistä. Ei ilmeisesti kuitenkaan sinivalaan penistä.

(via)

Maksamme velkaa

Viisuvelka on täten todistajien läsnäollessa maksettu!

Pala taivasta

Jaa, että ihan pian alkaa taas viikonloppu. Sit maanantaina taas vähän töissä, ja sitten kahden viikon mittainen viikonloppu.

Olen kyllä maailma huonoin äiti, pitäisköhän hakea jäsenyyttä Paskamutsista. Jo odotan sitä, että Poika on päivisin tarhassa, mutta minä porskutan kotona risaiset kalsarit jalassa - jos edes nekään - ja leikin teiniä. Esiteiniä. Pleikkariteiniä. Kaksi viikkoa. Väkivaltapelejä, Mario Brotherseja (sama asia), rästiin jääneitä tv-sarjoja ja muuta yleistä sohvaperunointia.

Ellen olisi elämäntavoiltani mukamas terveellisillä linjoilla, myös kokis, sipsit ja kuivahtaneita pizzankannikoita sisältävät pizzalaatikot kuuluisivat mukaan yhtälöön ja yleiseen sekasortoon. Olkoon ulkona millainen kesä vain, minä tuskin aion moista huomata - tai no, saahan sitä kesää riittämiin kun hakee lapsen tarhasta.

Ateisti tekee itse oman helvettinsä, mutta niin myös taivaan. 

Keskittymishäiriöinen vapaapäivä

Voi näitä keskellä viikkoa olevia vapaapäiviä. Olen ennenkin niistä mussuttanut ja tekisi taas mieli mussuttaa lisää.

No onhan tämä lööbaus toki mukavaa, mutta iltapäivä ennen sitä ja työpäivä sen jälkeen menevät aivan harakoille. Kumma etteivät työnantajajärjestöt ole lähteneet taistelemaan sen puolesta, että arkipyhät siirrettäisiin kaikki maanantaille tai perjantaille.

Ja ihan yksilön kannalta tällainen päivä voi olla todella petollista. Olen taas tuhlannut euron poikineen Xbox Liveen, ja pitäisi vähän tuhlailla tuonne Wiin Virtual Shopiinkin. Päivän vapaat eivät kauheasti anna energiaa ns. Isojen Pelien pelaamiseen, mutta sen sijaan keskittymishäiriöiseen "pelaan viisi minuuttia tuota, sitten viisi minuuttia tätä"-meininkiin ne ovat aivan omiaan - ja siihen voi todellakin upottaa rahaa Live Arcaden tai Virtual Storen avustuksella vaikka kuinka.

Tulis nyt pojan nukkumaanmenoaika, niin voisi tuota Haloa. Olen itse aivan onneton FPS-pelaaja, varsinkin ohjauspadilla - mielestäni hiiri ja näppäimistö ovat ainoat oikeat FSP-pelivälineet - mutta ilmaisten demojen ja betojen ansiosta ns. aivoton räiskintä on kumman vapauttavaa, koska kenelläkään ei ole pakonomaista tarvetta "saada rahalle vastinetta".

Sikamaisen hyviä noi 12-vuotiaat räkänokat kyllä ovat, perhana.

Soccer Mom

Mitä ihmettä? Amerikkalaiset elokuvat valehtelee!

Ei siellä kentän laidalla ollut ainuttakaan juurikasvublondia lähiön ruusua sätkä suupielestä roikkuen kiroilemassa kuin turkkilainen. Eikä KUKAAN huutanut sille kentällä huuhailevalle adhd-kersalleen "tapa se!"

Rahat takaisin!

Waiting for the Sun

Ei vieläkään sitä hetkeä, että voisi laittaa lyhyemmät lahkeet ilman sukkahousuja. Toukokuu on yli puolenvälin, mutta ilman asiaankuuluvaa lämpöä se on suoranaista kettuilua grillikauden aloittamista ilman toppatakkia odottavaa pientä ihmistä kohtaan.

Paljon kaikkea nannaa mitä haluaisi kokeilla. Sipuleita. Folioon käärittyjä täytettyjä sipuleita. Grillattuja, valkosipulimarinoituja munakoisoja.

Joo, ja pari grillimakkaraa tietenkin, emmä nyt ihan hurahtanut ole.

Mutta ei näpit jäässä. Mä hyväksyn vielä että villapaita päällä, mutta ei hampaat kalisten.

Kakkamaista kytkyä

Welho mainostaa kuinka nyt on mahdollista saada IPTV-palvelun avulla tv-kanavat sellaisiinkin koteihin, jotka eivät ole kaapelitelevisioverkossa. Pointtina jälleen kerran kuitenkin se, että pitää olla Welhon liittymä.

Monilla muillakin palveluntarjoajilla on nykyään kytkynä mahdollisuus IPTV:hen.

Perkele että ketuttaa, ettei tällaisia palveluja voi saada riippumatta siitä kenen liittymä on. Jos minulla on jo hyvä, nopea ja - ennen kaikkea - toimiva laajakaistayhteys, miksi minun pitäisi vaihtaa huonoon yhteyteen, vaikka silti erikseen vielä joutuisin maksamaan kanavistani.

Miksi en voisi vain maksaa niistä kanavistani? Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Voinhan mä palveluntarjoajasta riippumatta katsoa streamattuja on-demand-leffojakin. Puhumattakaan nyt Joostin käytöstä.

Joost onkin aika kiva. On tullut katsottua paljon hyvää huonoa televisiota, kuten esimerkiksi Lexx-scifaria, joka on viehättävän camppia. Vielä kun Joost tajuaisi, että kun mä ruksaan pois sellaisia laatukanavia kuten nyrkkeilykanava ja new age -lifestylehömppäkanava, niin mä haluan että ne myös pysyy epäruksattuina, eikä aina pölähdä takaisin kanavalistaani.

Aurinkoa syyspimeään

Kappas. Cirque du Soleil tulee Suomeen ekaa kertaa 22.-24.9. Liput 59-79 erkkiä, ja tulevat tiemmä myyntiin 21.5. Vain viisi näytöstä, vain 5000 katsojaa per näytös. Suurin sisäareenoille rakennettu sirkus-show väittävätten. 60-metrinen lava, 150 metriä screeniä.

Himottais, mutta ei ehkä raaski. Kuitenkin jollain tapaa jälleen kamaa, jota katson mieluiten telkkarista.

Menita

Lukuisia kertoja töihintuloajelulla olemme Miehen kanssa todenneet seuraavaa:

Lanka-/käsityöliike Menita. Menita! Ei kyllä todellakaan tule mieleen lankaliike. Menita on naistenvaivalääke, mahdollisesti jokin alapääpuikko.

Matkan edetessä vastaan ajaa pyöräilijä, joka katselee taivaisiin "tsippadippaduu, emmä tässä oikeeasti ajele, you ain't seen me, roight"-ilme päällä. Ilmeisesti ilme toimi, sillä Mies ei muista koko pyöräilijää.

Namisämpylä!

Luulin ottavani aamiaiseksi Muhkuja. Mutta Mies olikin ostanut Fazerin Tummia Sämppiksiä, mitä en huomannut vielä edes leipiä tehdessäni. (Laittaisin linkin Fazuun, mutta niillä näyttää olevan serveri kumossa)

Yllätys oli suuri, kun otin ensimmäisen haukkauksen. NAM! Pikkaisen makea, mutta silti tummahko maku. Todella makoisa yllätys. Jälkeen päin ajatellen, kumma etten erottanut leipää Muhkusta jo tekovaiheessa, koska jo leivän kuori on ihan eri tuntuinen, rapeampi.

Tää on kuulemma joku uutuus, mutta pitäiskö toivoa, että Fazerin muidenkin leipien laatu olis taas viime vuosina parantunut? Ei ole pitkään aikaan tullut syötyä Fazun leipiä oikeastaan lainkaan. Todella tyydyttää tällaiset leipätuotteet, joihin ei tartte kuin sipaista vähän Beceliä pintaan, niin herkku on jo valmis.

Sinänsä hauskaa, että jos itse olisin ostanut sämpyläpussin, olisin saattanut ottaa noi Fazut vahingossa, koska pussit on jotenkin samankaltaisia. Toisaalta myös huono asia moinen, koska kyllä tällaisen tuotteen soisi paketiltaan varmaan valmistajankin mielestä erottuvan kilpailijoista.

IhQui Sydämii vaan teillekkii!

Mitä tästä opimme, pomo on aina oikeassa. Saa kyllä odottaa ginipulloaan palkkapäivään. :-)

Musiikillinen voitto väittää Ellen, mutta voi yäk. En allekirjoita, en kykene. Taas sitä lääpintää. Ja ne sydämet. Ne sydämet!!!! Hyi itku.

Harmittaa Georgian täpärä putoaminen ensi vuoden finalistiporukasta, mutta muuten meni aika nappiin, sillä Bulgarian pärjääminen lämmitti kovasti. Myös Armenian pärjääminen oli hienoa, nousi kisojen aikana minun Lane Mojekseni kyllä - ja poika on sopusoinnussa balladinsa kanssa toisin kuin toi Serbian L-koodi.

Ja hei! Oltiin paras länsimaa! !!! Näytti välillä pahalle, kun britit rupesi hönkimään niskaan. Se olisi jo ollut noloa jos niille olisi hävinnyt. Hanna hoiti hommansa hyvin, ja edelleenkään biisissä ei ollut mitään vikaa. Mutta Lordin jälkeen Euroopan rokkikiintiö taisi olla täysi.

Mutta järjestelyjen osalta Suomi oli kirkas voittaja. Viihdytti kovasti. Sydän löi kyllä hetken tyhjää, kun pukki tuotiin lavalle, mutta Svante-vitsi tuli kreivin aikaan. Ja Krisse oli todella nasta lisä.

Kiitos Yle.

Väliaika

Kisakatsomo on pannut äänet jakoon Georgialle, Bulgarialle ja Latvialle.

Jännin edessä.

Varttia ennen finaalia

Tältä näyttää viime hetken viisuarvonta. Painotuksina naapuriäänet ja vedonlyöntitilanne.



Oivallinen tulos ginipulloa ajatellen.

Paras voittakoon

Viisufinaalia odotellessa tulin miettineeksi nyt esimerkiksi tuota itäisen Euroopan (ja itse asiassa Aasian) maiden kasvavaa vaikutusta euroviisuissa, ja päädyin pariinkin eri ajatukseen, joiden kummankin lopputulos on se, että "länsimaat" ovat aika pitkälle itse syypäitä omaan langalle soittamaan jäämiseensä. Tietysti näkemykseni on kallellaan, sillä käytän itseäni nyt koekaniinina ja lähtökohtana, mutta kuitenkin.

Kulutin eilen illalla aikaa tekemällä listan niistä minulle tärkeimmiksi muodostuneista viisubiiseistä Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen ajoista tähän päivään.Tein listan siksi, että halusin testata kahta pääsyytöstä: 1) Naapurien äänestys poliittisista syistä ja siitä johtuva 2) Itä-Euroopan maiden ääniylivoima.

Listaani kerääntyi lopulta 76 kappaletta. Niistä 36, siis karvan verran alle puolet ovat kaikki Neukkulan ex-valtioiden ja satelliittivaltioiden kamaa (jos lisättäisiin vielä Turkki ja Israel, luku olisi suurempi). Voidaanko sälyttää näiden maiden ylle täysi syy jonkin äänestysklikin syntymisestä, jos täysin tähän kuppikuntaan kuulumattomia kuulijoita esimerkiksi pohjoismaissa on ihan lääpällään siihen kamaan mitä esimerkiksi Balkanilta tulee?

Enkä ole ainoa. Meillä töissä on pilvin pimein porukkaa, jotka liputtavat nyt Serbian biisin puolesta. Itse olen suunnattoman ihastunut Georgian ja Bulgarian ehdokkaisiin (ja Latviaan loistavana vitsinä, jossa on oikeasti ihan kiva melodiakin). Tuskin duunikaverit edes ajattelevat että suosikkibiisin tapauksessa kyseessä olisi ilkeisiin "viisuhegemonian tuhoajamaihin" kuuluva tapaus. Sen tiedän, että minä en ajattele.

Ja vaikka koko itäblokki äänestäisikin toisiaan ja Saksan turkkilaiset Turkkia, esimerkiksi tämän vuoden semifinaalista finaaliin päässeiden täydellinen itäpainoisuus tuskin selittyisi pelkästään sillä. Luulisi jakaumaa olevan enemmän jos länisieurooppalaiset äänestäisivät vastaavasti länsieurooppalaisia ja pohjoismaita. Mutta kun eivät nekään ilmeisesti äänestä. Kun ei tavallinen, suomalainen brittipoppia ja humppaa kuunteleva talliainenkaan äänestä, vaan sortuu esimerkiksi Latvian, Serbian tai Georgian pauloihin.

Ja miksi suomalainen äänestää Venäjää? Siksikö, että se pelkää Putinia? Tuskin. Pikemminkin siksi, että sieltä tulee tehokasta tanssikamaa ja että länsieurooppalainen viisutuotanto on jo pitkään ollut aivan hirveällä kuralla. Varsinkin EBU:n suurimmat maksumiehet Ranska, Iso-Britannia, Saksa ja Espanja.

Miettikää nyt esimerkiksi Britanniaa, eurooppalaisen popin ja rockin kehtoa, joka antoi meille Beatlesin, Rollarit ja Radioheadin - voi herranjumala mitä noloakin nolompaa skeidaa jo vuositolkulla.

Ranska on täysin jumittunut menneisyyteen ja kuluttaa enemmän energiaa kulta-aikojensa muisteluun kuin chanson- ja pop-kulttuurinsa eteenpäinviemiseen.

Espanja ei usko, että maailma on jo kyllästynyt latinotykitykseen ja poikabändeihin, varsinkin kun muualta maailmasta - varsinkin Etelä-Amerikasta tulee paljon parempaa tavaraa.

Ainoastaan Saksa jaksaa välillä yrittää ja ottaa jopa riskejä, todennäköisesti siksi, että tajuavat itsekin ettei heillä sinänsä ole kovin kummallista ja omaleimaista laulukulttuuria alun alkaenkaan (ellei bierstube- ja tirolilaismeininkiä lasketa).

On naapuriäänestämisessä toki perääkin. Kyllä tuolta suosikkilistastani löytyy myös selvä Ruotsi-Norja-Tanska-painotus ylitse muiden länsieurooppalaisten maiden. Näin varmasti on ihan joka maan kohdalla - lähiympäristön musiikki vaikuttaa eniten, jolloin korva myös helpoiten tarttuu "tuttuun " kamaan. Mutta sekään ei riitä  yksinään minkään maan voittoon.

Lordin viime vuoden voitto viis veisasi naapuriäänistä tai kielialueista. Ääniä tuli kaikkialta paitsi parista ultrauskonnollisesta tiukkapipomaasta. Oliko Lordin äänestys poliittinen kannanotto vai kaverin suosimista? Vai oliko se sittenkin vain jotain, joka oli kaikille vain uutta ja kiihottavaa? Olisiko sittenkin kyse siis ollut edelleenkin siitä, että paras voittakoon, eikä se parhaus ole enää pitkään aikaa asunut perinteisissä, väsyneissä formaattipoppimaissa.

Viisujen jälkeinen edit: Case and point. Itään meni lännenkin äänet.

Ginipulloa odotellessa

Viikko lomaan, ja yhtäkkiä huomasin että olen ihan kuitti. Tulee todella sopivalle hetkelle.

Huomenna pitäisi mennä pelaamaan Halo 3:n betaa, ja vaikka olisin normaalisti ihan jee jee, niin nyt se tuntuu raskaalta velvollisuudelta. Tosin eiköhän ääni huomenna kellossa muutu kun pääsee asian äärelle.

Tosin niin pöhkö sitä on, että asioihin voivat vaikuttaa myös nuo viisut. Tuntuu, että kaikki on vain sijaispuuhaa lauantai-iltaa odotellessa, eikä osaa arvosta mitään tekemistä ennen sitä. Että voi yksi ginipullovedon voiton jännääminen olla näin raskasta.

Sen päälle sunnuntaina pikaisesti periferiaan äitienpäivää viettämään, niin eipä tässä kyllä viikonloppu edes kauhesti lepoa ja lööbausta tarjoakaan.

Voihan /&%(/&%/)&%)(/&)=&/&!

Voi saatanan saatana. Voi (tuhat pahinta mahdollista kirosanaa mitkä voi keksiä).

Tulen ihanassa viisuhuumassa töihin, Pojan tarhassa jo makiat äitienpäiväkahveet ja kakut saaneena. Mukavan euforian vallassa lueskelen lehtiä ja sitä, kuinka jopa me - kusipäiset toimittajat - olemme sitä mieltä, että kaikki sujui enemmän kuin hyvin ja kaikki oli hienoa. Leijonatkin onnistuivat - ja vielä rankkarikisassa.

Niin mitä joudun lukemaan. Joku on ajanut kylmästi, taakseen katsomatta ja paikalle pysähtymättä, kolmekuukautisen koiranpennun yli. Lasten katsoessa vierestä. Hidastaa ja väistää olisi voinut, mutta ei, yli vain. Ilmeisesti oikein koukkasi osuakseen.

Siis MITÄ VITTUA?! Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu? Ensin rääkätään karhua neljä tuntia hyisessä vedessä ennen kuin ampua kosautetaan. Nyt tämä. Millä ihmeellä te ääliökusipäät oikein selitätte tämän? Tästäkö se penis kasvaa, hä?!

Olen niin julmetun vihainen, ettei tässä maailmassa ole riittävästi voimasanoja.

Saatanan saatanan saatana.

Hyvä Suomi!

Voihan helvetti (sori kiro) että on aivan helvetin helpottunut olo. Mikko oli jopa seksy, ja Jaana osaa näemmä puhua oikein kun se puhuu jotain muuta kuin suomea. Myös muutenkin suorastaan positiivisen yllättävän epäjäykkää ollakseen suomalaista juontoa. Ilmeisesti riittävän suuret puitteet saavat käsikirjoittajatkin ahkeriksi.

Ohjelma oli muutenkin oikeasti hieno, ja tuli erittäin hyvin esiin, että Suomi on ennen kaikkea hullu kansa. Lava on lediseinineen aivan mahtavan makea. Ei tarvii hävetä. Ihanaa olla ennakkopelkojen osalta täydellisen väärässä. Ja hyvä Marzi!

Ainoa valituksen aihe on jatkoon pääsijät, mutta se ei ole YLEn vika.

Mutta Georgia pääsi jatkoon, se oli pääasia.

Sveitsille kävi ilmeisesti "Daughtryt", harmillista että Serbialle ei. Valko-Venäjä jopa menetteli, kun kaikki muu ällöpramea oli karsittu pois paitsi se Prinssi Diana. Serbia oli ehkä vieläkin ällömpi kuin esittelyvideossa. Hyi hitto sitä lohdutuslääpintää tai mitä lie tukihiplaamista se sitten olikaan.

Tulkoon ilta pian

Hehee. Minimaali löysi helmen HBL:n nettisivulta. Malin Slotte panee järjestykseen (ja halvalla) viisujen semifinaalikappaleet. Hauska on "vuoden sitäsuntätä"-tyylinen ilmaisutyyli, josta Minimaali on kielivammaisille tehnyt myös kevyen suomenkielisen tiivistelmän.

Alkaa viisuinto nousta. Vielä muutama tunti iltaan. Sitten istutaan Äidin kanssa sohvalla ja kaakatetaan niin, että Mies alkaa katsella kiusaantuneena seiniä lähestyvän auton valokiilaan jähmettyneen jäniksen pakokauhuinen ilme silmissään. Ja kun Äidin kanssa huomaamme sen, alamme kaakattaa vielä enemmän.

Puhuin juuri Teron kanssa pikaisesti. Oli matkalla Ukrainan Verkan kanssa Limbo-vaatekauppaan. Limbossa myydään Markku Kopran suunnittelemia viisuaiheisia vaatteita, ja Verka oli siitä kuullessaan ehdottomasti halunnut mennä käymään. Tero varmaan kertonee itse blogissaan tästä vierailusta kunhan kerkiää, koska koko Ukrainan hupimeiningin tietäen, vierailu on varmaan ollut varsin hupaisaa seurattavaa.

Mutta tärkeintä oli se, että Tero on nähnyt harjoituksia ja varsinkin semifinaalin aloitusesityksen, väliaikaesityksen ja Jaanan ja Mikon lavaelkeet. Halusin suoran vastauksen suoraan kysymykseen: Pitääkö hävetä? Ei pidä, vastasi Tero. Aloitusnumero on kuulemma ihastuttava, tekniikka pelaa ja taustaseinän valohärdellit ovat hienot. Väliaikanumeron neidonkosiskelutanssit ovat kuulemma ehkä aavistuksen pitkitettyjä, mutta pahempaakin on nähty.

Toivoisin, että kun ilta on ohi, jatkoon ovat menneet: Bulgaria, Georgia, Islanti, Kypros, Latvia, Puola, Sveitsi, Tanska, Tsekki ja Turkki.

Toivon mukaan Serbian ja Valko-Venäjän suureelliset tyhjiöt kokevat "ne pääsee kummiskin jatkoon, äänestän jotain muuta"-kohtalon ja putoavat kuin Chris Daughtry konsanaan American Idolissa.

Huh huh

Alkaa lastenleffatkin olla nykyään aika kovaa kamaa.

Uuden Harry Potterin kakkostraileri on aikasteen hurja. Tahtoo heti. Asiat sanoo pum ja räks ja poks, ja tulenlieskat ja kipinät lentelee.

Lastenleffa? No ei tod.

Että yli 200 pinnaa...

Löysin hauskan lelun escnation.comista, viisuäänisimulaattorin. Sille voi antaa itse erilaisia painoarvoja tai pyytää esimerkiksi käyttämään vedonlyöntikertoimia arpomisen pohjalla. Sitten arvotaan tyylikkäästi ihan televisiotyyliin äänet - joko nopeasti niin kuin nykyään, eli vain kolmen parhaan äänet luetaan, tai perinteisen hitaasti ääni kerrallaan.

Annoin simulaattorin suorittaa arpomisensa vedonlyönti- ja kuppikuntakertoimilla painotettuna. Vakavasti ei pidä ottaa - eihän kukaan vakavasti voisi uskoa että Venäjä jäisi hännille - mutta tämän perusteella näyttäisi ainakin siltä, että ginipullo on minun, joten pikkaisen haluan uskoa :-)

To win or not to win

Olen juuri asettanut ammatillisen ja fanillisen uskottavuuteni likoon. Vierailin erään kollegan blogissa listaamassa mielestäni euroviisujen top 15:n ja bottom femman. Sillä kollegahan on niin hurahtanut, että sillä arvostelukyky pettää, ja minähän olen toki ainoa oikea auktoriteetti :-)

Ei siinä mitään. Heti käy ex-kollegat kimppuun vinoilemaan, että ensi vuonnahan viisut vietetään Andorrassa. Andorra ei mahdu minulla kärkiviiteentoista muttei pyrstöosastollekaan (joka on myös hyvä paikka ponnistaa voittoon). Hei kaverit, ostakaa Blink-182:n levy ja lakatkaa vouhottamasta typeriä!

Mutta vakavampi asia kuin kollegojen halveksunta on se, että olen lyönyt vetoa isosta Beefeater Ginistä, että Hanna on kärkikympissä. Pomolla on notorinen maine jokaisen lyömänsä vedon voittajana. Niin tosin minullakin, kaikkien niiden kahden. Nyt otetaan mittaa, mulle voisi gini maistua.

Pöpö?

Mullon joku ihmepöpö. Vatsaa kipristelee toista päivää, ja välillä on kuin vanne puristaisi kouristuksenomaisesti pallean aluetta ja selkää. Syyttäisin sappikiviä, jos minulla olisi sappirakko. Mitähän ihmettä mä olen syönyt. Tästä se keski-ikä lähtee. No eipähän ainakaan ruoka maistu.

Auttaiskohan jos menisi kerrankin ennen puoltayötä nukkumaan? Ai aikaleima 23.59? Pitääpä pinkaista, kyllä sit oon kerrankin hyvä ihminen. Suorastaan kunnollinen. Vähän niin kuin Minimaali. Se pitää pian pelastaa itseltään, tai muuten voi käydä kurjasti.

Halpaa hupia

Perskules. Olen koko ajan elänyt siinä väärässä käsityksessä että helatorstai on nyt alkavalla viikolla. Näin ne viikot alkavat mennä sekaisin ja näyttää samalta. Olenkohan loman tarpeessa? Olen tai en, se lomakin onneksi alkaa parin viikon päästä.

Pitäisi käydä Korkeasaaret, Lintsin, Sealifet.. Rahaa on nolla, mutta onneksi on vino pino kaiken maailman edukkuuksia ja vapareita.

Vielä kun saisi niitä vapareita ja edukkuuksia vaatekauppaankin. Nyt todellakin on se hetki, kun parhaimmat ja uusimmat farkkuparini uhkaavat pudota jalasta ihan ilman mitään lantion hetkutustakin. Varsinkin nyt kun ei ole enää sukkahoususäät, paljaalla iholla denim liukuu mitä mainioimmin, ja vaikka olisi kuinka korkea farkun vyötärö, niin persposket vilkkuvat muutaman askeleen jälkeen. Ja huomasin olevani allerginen vyön soljelle.

Suorastaan harmittaa ettei tämän "hyvän elämän" aloittamishuumassa tullut otettua mittanauhalla mitään strategisia nummeroita talteen, koska vertailu saattaisi tällä hetkellä viihdyttää minua suuresti. Köyhällä on halvat huvit.

Taaki pössis

Eilen pöhisi nosturissa. Igglosta setä kertoi meille jänniä asioita Web2.0:sta. Viihdyttävä puhuja, oli kiva kuunnella, mutta henkilökohtaisesti on myönnettävä, että vaikka jäi fiilis siitä että meistä halutaan jotain, aivan suoraan ei koskaan tullut esille mitä. Sisältöä Iggloon? Ehkä. Mitä saamme takaisin? Trafiikkia? Senkö takia blogaamme? Ei kai kuitenkaan...

Tiedä häntä, ilta oli taas jälleen mitä mukavin, ja nyt tapahtui kohdallani se ensimmäinen kerta näissä ympyröissä, kun kaksi maailmaa yllättäen kohtaavat. Paikalla oli peräti kaksi ihmistä, jotka olen tuntenut jo vuosikaudet aivan tyystin eri ympyröistä. Kummankin blogauksesta toki olen ollut tietoinen, mutta varsinkaan näistä henkilöistä toisen paikalle saapumista en ollut osannut odottaa. Hienoa. Todella hienoa. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja naamoja ihan livenä, kun nyt kuitenkin on sosiaalisesti niin äärettömän laiska nykyään, ettei saa hilatuksi itseään edes irciin asti.

Myös kolmas henkilö liippailee jollain tapaa menneisyyttä. Mietimme pitkään baaritiskillä miksi kummankin nimi ja varsinkin pärstä on niin kovin tuttu. Pääsimme jo siihen asti, että hän on ainakin ollut häissä, jonka sulhasen polttareissa minä olin, ja olen nähnyt hääkuvat. Naama siis voi hyvinkin olla näinkin hassun kulman takaa tuttu. Toisaalta, miksi myös nimi on tuttu? Yhteisiä tuttavuuksia löytyi, yhteisiä ympyröitäkin, mutta aikakausipoikkeavuuksin. Definitiivistä yhteistä nimittäjää ei ilmaantunut, mysteeri on edelleen ratkaisematta - ehkä seuraavassa X-blogfiles-tapaamisessa asiaa pohditaan lisää. :-)

En juuri linkitä, sillä Blogitapaamisblogissa on aika kattava linkkikokoelma paikalla olleista. Toki muitakin oli, ja valitettavasti esimerkiksi Minh ja Erkka eivät olleet. Lisäksi illan intellektuellin annin linkkeineen raportoinee parhaiten jälleen Sun äitis, joten linkkaan jo valmiiksi äitiin.

Mutta jotta en nyt olisi aivan nuiva ja vähäpuheinen illan annista, niin raportoinpa ainakin, että Susan Kurosen kuvat sisältävä Hymy-lehti oli illan aikana kuumaa kamaa. Yhdessä pöydässä päätettiin myös perustaa Assemblylle kilpailija: Blogembly. Eli hallillinen koneita, ja sitten blogataan 24h. Myös erillisiä kilpailusarjoja ideoitiin, esimerkiksi Jaiku-maraton, sadan metrin neuleblogaus jne.

Alkuillasta valokuvaus oli sallittua, mutta koska olen diskreetti ihminen, häveliäästi vastavalotetun kuvan henkilöiden nimet ja äänet on muutettu viattomien suojelemiseksi.


Vasemmalta oikealle "Mikko", "pni" ja "Marinadi".

Juustokakkuako?

Juustokakun makuista jäätelöä? Classicin uutuus korvapuustijäden ohella. Pakko kokeilla.

Päällä paksulti valkosuklaakuorrutusta. Sisällä sitä juustokakun makuista jädeä, metsämarjakastiketta ja kakkumuruja. Yksi puikko on 68 g/240 kcal, ja siitä on proteiinia 2,8 g, hiilareita 23 g ja rasvaa 15 g.

Valkosuklaan osuus on läpitunkeva, kuten myös hillon. Itse jäätelön mausta saa erittäin huonosti selvän. Maistuu lähinnä vaniljajädelle hillolla. Kakunmuruset ei maistu oikein miltään, vaan antavat lähinnä suutuntumaa. Kovin on makeaa myös - ei tätä yhtä enempää viikossa söisi muutenkaan, joten 240 kcal ja kiljoona kiloa rasvaa eivät pelota.

Noh, ei ole oikein sitä mitä lupaa, mutta ei ole kyllä pahaakaan. Pidän valkosuklaasta, ja toi hillo on varsin jees, joten ihan freesiä kyllä. Mutta juustokakkunälässä menen kyllä Robert'sille, Strindbergille tai Fasulle.

Kaisla, kohina, ryntäys, syöksy

On se. Hyvä se on. Odottaminen kannattaa. Ja eikun odottamaan puoli vuotta konserttiin.

Sinkkulohkaisu Far Cry (sopii pelihulluille?) ei ehkä anna ihan oikeaa kuvaa siitä mitä loppulevy on. No kaipa se on kyllä se luontevin "poppis" kuitenkin radiosoittoon. Eikä sekään huono ole, vaikka onkin tullut kuunneltua se pitkäsoittoa odotellessa aika lailla puhki.

Levyllä on peräti kolme instrumentaalia, voi meitä hemmoteltuja, tosin vain (hauskasti tuttuja elementtejä sisältävä) The Main Monkey Business on sitä progemittaista kuutta minuuttia, siinä missä muut kaksi ovat sellaisen kaksi. Lyhyestä virsi kaunis, varsinkin Hope-biisin tapauksessa. Levyllä tulvahtelee muutenkin jostain tuolta 70-80-lukujen taitteesta tuttuja soundimaailmoja, jotka viihdyttävät vähän samaan tapaan kuin uusien Star Warsien viittaukset vanhoihin Star Warseihin (mutta eivät lyö yli, sillä toisin kuin George Lucasilla, näillä tyypeillä on jokseenkin tyyli- ja suhteellisuudentajua).

Selkeästi helpoiten korvaan tarttuvat ensimmäiset viisi kappaletta. Sitten tapahtuu ehkä kuunteluintensiivisyydestä johtuva mielen väsähdys. Loppua kohden noustaan taas, viimeinen instrumentaali ja päätöskipale herättävät jälleen.

Tämä kolmen kuuntelukerran perusteella. Katsotaan sitten totutteluvaiheen jälkeen...

Kärmeksiä, nuolia ja kansantanhuja

Olen yrittänyt vältellä näitä mahaa kääntäviä etukäteistietoja tulevasta euroviisuhäpeästä, mutta eihän se onnistu. Esimerkiksi 27.4. yle uutisoi että viisut avataan hanurinsoitolla ja beatboxauksella. Väliajalla modernia kansantanssia. Voi itku. Kas kun ei olla pyydetty PPP:tä ja Kallialaa kiertämään yleisön seassa hampaattomina nunnuka-miehinä - ja Uuno Turhapuroa ojentamaan palkintoa voittajalle.

Toinen tuskan aihe on se, että eikös nettikauppojen yksi pointti ole se, että voi shopata myös ei kauppapäivinä? Rushin uuden levyn julkaisu on virallisesti tänään. Onko Suomen iTunesissa? No ei, huomenna vasta. Ei kai tää oo joku vappujuttu, että malttakaas ARKIpäivään?

Muuten ei kai häiritsisi pätkääkään, vaan astelisin tyynesti aamulla levykauppaan, mutta nettiaikakausi selvästikin tuhoaa pienen ihmisen maltin. Ja kun kerrankin tekisi  mieli muutenkin tehdä nimenomaan pelkkä failiostos yli tavallisen ostoksen, sillä himona olisi odottaa kesäkuuhun dvd-levy-julkaisua 5.1-äänillä ja muulla hömppäpömpällä.

Häiritsisi ostaa sama julkaisu ns. moneen kertaan, mutta jos yksi versio on vain faileina koneella, se ei kirpaise niin pahasti (eikä näytä tyhmältä levyhyllyssä). Rahanmenokaan ei tunnu niin pahalta, kun siitä ei jää konkreettisia, sormin hypisteltäviä todisteita vaivaamaan mieltä.

Ja näin olen selvästi langennut siihen, mitä musiikkiteollisuus haluaa - ostan hymyillen saman tuotteen moneen kertaan....... olettaen että saisin sen silloin kun haluan!