Teroita mun kynä hei pliis!

Toisinaan ihmisten fakkiutuminen vaivaa. Tietenkin varsinkin omalla
alalla. Samaan aikaan kun jengiä pannaan pihalle milloin mistäkin ja
milloin mistäkin syystä, otetaan ovista ja ikkunoista sisään
halpatyövoimaa, joka ei kykene kuin yhteen asiaan kerrallaan. (Ja jos
ne ovat määräaikaisia, niitä kiinnostaa kyetä vielä vähemmän).


Tiedän kyllä, että esimerkiksi Kauppalehden irtisanomisten ympärillä
spekuloidaan siitä, että vanhat potkittiin pihalle, koska ne ovat
fakkiutuneita yhden asian taitajia siinä missä nuorista on vaikka
mihin. Mutta noinkohan sillä päästään mihinkään kunnon tavoitteisiin
sittenkään. Nuoret ovat ihan yhtä jumiutuneita, joskus jopa
uppiniskaisempia kuin vanhat. Varsinkin parikymppiset ovat usein niin
saatanan polleita omasta vähästä osaamisestaan, että kaikki muu kuin
se, mikä ei heitä kiinnosta, on heidän arvoaan alentavaa.


Itse työskentelen firmassa, jossa on yksi alan nuorimpia keski-ikiä. Ei
näy missään. Ammattikunnat pysyttelevät poteroissaan ja teettävät
toisillaan triviaaleja hommia, koska "ei kuulu omaan alaan eikä tartte
osata". Ja kyllä, sillä tuhlataan sekä aikaa että rahaa.

Varsinkin kun se poteroihin kaivautuminen on kaiken lisäksi vielä niin eriarvoistavaa.


Lehtialalla on niin kauan kuin minä muistan, eli alkeellisimpien
taittokoneiden ja saksitaiton siirtymäkaudelta tähän päivään,
arvosteltu graafikoita, jos nämä eivät viitsi lukea juttua jota
taittavat. On pidetty pikemminkin itsestäänselvänä, että graafikko
esimerkiksi vahtii räikeimmät sanajakovirheet ja ajatus- tai
repliikkiviivojen oikean sijainnin. Ja tietysti tekee taiton jutun
hengen mukaan. Jopa monet ammattiylpeyttään vaalivat graafikot ovat
sitä mieltä, että näin on, ja huono on se taittaja, joka mättää pelkkää
bulkkia sisällöstä piittaamatta.

Toimiiko toisin päin? No ei
tietenkään. Vaikka julkaisujärjestelmien myötä on yhä yleisempää, että
toimittaja latoo itse monet bulkkipalstat suoraan taittoon, sen sijaan
että kierrättäisi ne tekstinkäsittelyohjelman kautta taittajalle, niin
viitsiikö hän sijoittaa tarvittavat puolitusinaa graafista pientä
vakioelementtiä vakiopaikoilleen? Ei tietenkään. Vaikka olisi
nopeampaa, kustannustehokkaampaa ja jopa tekstinjuoksullisen
lopputuloksen kannalta fiksumpaa, että toimittaja itse lätkii
mollukkansa tekstiin ja vahtii rivinvaihdot, niin ei, ei käy, ei
onnistu.

Ja niin istuu monissa toimituksissa päivittäin
näitä "graafisia lastenvahteja" siirtelemässä viittä mollukkaa sinne
tai tänne taitoissa, koska toimittajat eivät itse voi sitä tehdä.
Tuskin halpaa.

Viime kädessä toimittaja väittää ettei hän
osaa, kun hän on vain toimittaja eikä graafikko ja voi kun tää
taitto-ohjelma on niin hankala, iik. Paskan marjat. Jos osaa lätkiä
tekstiä taittoon, osaa siirtää palikkaakin. Siihen ei tarvita edes
tuhannen euron hölynpölykursseja. Kunhan vain viitsii eikä nillitä
typeriä.

Mutta nimenomaan toimittajat harvemmin viitsivät.
Eivät edes omaa työvälinettään usein osaa edes sen vertaa, että
osaisivat kääntää tekstinkäsittelyn automaattitäydennykset tai
-korjaukset tarvittaessa pois päältä tai takaisin päälle -
sisennyksistä puhumattakaan.

Tetrikset ja pokeriohjelmat
kyllä osataan asentaa, muttei viitsitä edes viittä minuuttia päivässä
uhrata siihen, että oman työvälineen TYÖominaisuudet kävisivät tutuiksi.


Ihan sama kuin ei osaisi käyttää teroitinta, vaan huutaisi aina jonkun
muun paikalle auttamaan, kun lyijäristä alkaa kärki tylsyä.