keskiviikko 21. maaliskuuta 2007

Ryhäsen jalanjäljissä



Matka suoritettu.

Viru-hotelli oli varsin jees. Oma huone on aina luksusta, koska voi sammua parisängylle vaikka poikittain - lasit päässä ja valot sekä telkkari päällä. Hyvä etten maksanut 180 kroonia luontodokumenteista, sillä olisivat menneet ihan hukkaan.

Olen ollut vähän sillä kannalla, että haluaisin pitkästä aikaa risteilylle Ruotsiin, mutta voishan tuolla Tallinnassakin omalla ajalla joskus taas käydä. Varsinkin jos homman tekee niin, että yöpyy siellä, eikä sorru mihinkään muutaman tunnin ryhäs-ostosmatkailuun.

Lisäksi pitää mennä johonkin ei niin tyypilliseen suomalaisten sinitukkien (mummojen) ja ryhästen kansoittamaan hotelliin, niin saattaa saada vähän rauhaakin. Sillä Tallinna - ja se Viru - tuntuu houkuttavan Silja Linen arkiristeilyäkin kuivempia mummeleita ja oikein tyypillisiä ryhäsiä (termistä kiitos rakkaalle työkaverille, jolla on terve ja reipas suhtautuminen suomalaisiin "matkailijoihin").

Tyypillinen ryhänen on se luojan luoma, koko päivän dokannut ääliö, joka huomaa sinut Tallinnan laivan tupakkapaikalla, äkkää pipodiskosi korvillasi ja pitää hauskana juttuna huutaa pääsi vieressä että kuuletko sä mitään. Sen jälkeen hän ryhtyy kännin kostuttamilla silmillään tapittamaan tiiviisti rintojasi.

Samainen ryhänen ei ota hienovaraisesta vinkistä vaarin, kun toteat että juu, et tosiaan kuule mitään, ja laitat luurit takaisin korvillesi. Sen sijaan hän alkaa (edelleen korvaan huutaen) kysellä, että oletko epäsosiaalinen. Vastaat että kyllä, olet epäsosiaalinen, mitä ryhänen ei kuitenkaan ilmeisesti halua ottaa todesta, vaan ryhtyy uudestaan huutamaan korvaasi, että etkö sä tosiaankaan kuule mitään. Huokaus.

Lähes yhtä viehättävä on se ryhänen, joka Viru-hotellin (siis sen suomalaisia sinitukkia ja ryhäsiä kuhisevan Viru-hotellin) Public Cornerissa äkkää kulmapöydässä liudan tyttöjä ja änkeää seuraan lausahduksella "Heiii, suomalaisia!"

Juu. Kyllä mäkin ilahtuisin, jos en olisi ainakaan kahteen minuuttiin kuullut ainuttakaan suomenkielistä lausetta.

Sanomattakin on selvää, että ryhänen jää hoippuen hekottamaan ryhäskaverinsa tai ryhäsvaimonsa kanssa keskelle laivan ulostulotuubia ja tukkimaan massiivisessa lastissa olevilla kaljakärryillään (vähintään kolme) koko kulkuväylän.

No, snobismi sikseen. Ostin minäkin tupakkaa ja mäyräkoiran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro