torstai 29. maaliskuuta 2007

Pikkuasiat


Jahah, on kuulemma ihan normaalia, että pikkuasiat jäävät vaivaamaan
paljon ärsyttävämmin kuin isot. Onneksi on Tiede-lehti, joka osaa
kertoa minulle tällaisenkin asian. Tosin luen sen aina noin viikkoja
myöhässä ilmestymisestä. Harmillista. Olisi tämäkin tieto kantautunut
rauhoittamaan mieltäni paljon aiemmin, jos en aina antaisi pelaamisen
ja työnteon ajaa lehtien luvun edelle.



Selitys ei tietenkään poista sitä, että pikkuasiat ärsyttävät edelleen.
Ja kun on karsea räkätauti, niin ärsytys nousee potenssiin kymmenen.
Kaikki typeryys ottaa päähän.



Rupesinkin ärsyyntymistäni ruokkiakseni pohtimaan aikaisemman
marmatukseni pohjalta mistä noita muiden henkilökohtaisesta tilasta -
sekä fyysisesti että psyykkisesti - piittamattomia seniorikansalaisia
oikein syntyy. Tulin siihen tulokseen, että ne ovat sellaisia varmaan
jo nuorena. Niitähän näkee joka paikassa.



Työpaikasta kuin työpaikasta löytyy se ihmevaistoilla varustettu
tyyppi, joka suuntaa juttelemaan Santerin kakasta juuri sille, jolla on
pahin kiire. Ihan ilmeinen tapaus.



Potentiaalisia tulevia ärsyttäviä mummeleita ja pappoja ovat myös se
tyyppi, joka puhuu koko ajan ääneen kaiken sen, mitä on työpisteellään
tekemässä. Ei siis aktiivisesti kerää huomiota (passiivisesti
kuitenkin), mutta distraktoi, koska vähän väliä tämän tyypin toimet
herättävät lähialueen työntekijät työnteostaan ihmettelemään, että
puhuttiinko heille. Mikä tietysti ärsyttää, jos tekee oikeasti jotain
tärkeää ja tulee keskeytetyksi vain siksi, että joku mölisee itsekseen.



Muunnelma edellä mainitusta tyypistä on tietysti se, joka kommentoi
koko ajan tekemisiään, ja jos joku vahingossa havahtuu luultuaan, että
hänelle saatettiin puhua jotain, asioidensa kommentoija iskee kärppänä
uhrinsa kimppuun ja ryhtyy kohdennetusti puhumaan Santerin kakasta.



Sitten on nämä hyvinkin markeeratusti korvalappuihin leimaantuneet
tyypit, jotka menevät aina kertomaan Santerin kakasta sille, joka istuu
työpisteellään korvakuulokkeet päässä.



Teknoajan muunnelma on tietysti Santerin kakan meseen siirtänyt tyyppi,
joka pilkkoo epäinformaationsa useaan erilliseen viestiin, jotka
kilahtavat ruudulle noin 10 sekunnin välein. Jos ei vastausta tule
minuutin sisään, tyyppi lähettää herätteitä muutaman sekunnin välein,
kunnes vastaus tulee. Tai uhri sulkee mesensä.



Vaarallisin tyyppi on kuitenkin se, jolla on muka olevinaan oikeaa
asiaa, mutta se paljastuukin joksikin triviaaliksi, jonka olisi voinut
kysyä äidiltä tai googlelta (tai maililla/mesellä, jos ei osaa käyttää
äitiä tai googlea). Tällä oikean asian varjolla tyyppi jää kuitenkin
hengailemaan eikä lähde kulumallakaan.



Vituttaisko mua vielä, vai oiskohan tää taas hetkeksi tässä? Ainakin pitää taas niistää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro