Kuka suojelee meitä hörhöiltä?

Jim-kanavalla on peräti yksi viihdyttävä ohjelma, Penn & Tellerin Bullshit. Sarjassa silmänkääntötaiteilijoina tunnettu, suurisuisesta jätistä ja alati hiljaa olevasta hiirulaisesta koostuva parivaljakko panee halvalla ihmisten huuhaa-uskomuksia.

Miehet tykittävät kovilla. Vetävät välillä aika pahasti överiksikin. Viihdyttävää kylläkin. Jopa niin viihdyttävää, että pitää välillä mennä keittiön puolelle kokemaan myötähäpeää, kun ei enää kestä ruudun ääressä hörhöjen hörhöilyä.

Harmi vain, että porukka jonka oikeasti pitäisi katsoa näitä, ei tietenkään katsele. Skeptikot nauraa hekottavat ruudun ääressä, kun hörhöjä viilataan linssiin ja nöyryytetään julkisesti, mutta hörhöt itse tuskin ovat mailla halmeillaakaan. VAIKKA PITÄISI!

Koska yksi ikävä totuus on, että nämä uskomushörhöt käyvät välillä todella hermoille ja vaikeuttavat esimerkiksi jopa työntekoa.

Kukapa ei olisi esimerkiksi törmännyt feng shui -hörhöön, joka terrorisoi konttoria ärsyttävillä pikkuesineillään, vaatimuksillaan työpisteensä sijoittelusta ja marinallaan muiden työpisteiden epäsiististä tilasta tai räikeistä koristeista.

Kukapa ei olisi törmännyt siihen horoskooppihörhöön, joka pukee kaikki pienet loukkauksensa ja nälvintänsä horoskooppivertaukseen - "no ymmärräthän sinä, että se on skorpioni" - ja vetoaa horoskooppimerkkien epäsopivuuksiin, kun pitäisi tehdä töitä muiden ihmisten kanssa.

Tai se tyyppi, joka tyrkyttää voimakristalleja ja näkee heti muiden auroista, että nämä eivät ofiisiin henkeen sovi - ja pitää myös huolen siitä (että eivät sovi).

Pahinta on, että tällaiset tyypit saavat usein rellestää vapaasti, koska he osaavat myös nostaa hirveän äläkän, jos näiden tapojen julkista harjoittamista (esimerkiksi työpaikoilla) yrittää hillitä. Heti ollaan heidän mielestään työpaikkakiusaajia ja suivaitsemattomia, vaikka tyypit käyttävät usein uskomuksiaan ilmiselvänä terorrisointikeinona ja vallan välineinä.

Luojan kiitos omalla työpaikalla ei hörhökeskittymää tietääkseni ainakaan välittömässä läheisyydessä ole (tai osaavat ainakin olla hiljaa). Mutta minulle on kerrottu aikamoisia kauhutarinoita. Varsinkin naisvaltaisissa työpaikoissa tilanne voi äityä pahaksikin. Olen kuullut eräästäkin paikasta, jossa työntekijälle saattoi tulla tukalat oltavat, jos hänelle ei aamukokouksessa passannut voimakristalli kourassa tuntojensa julkinen valottaminen.

Kun uskomushörhöistä on kyse, niin mielelläni olisin tasapuolisen misantrooppi. Valitettavasti valtaosa niistä kuitenkin tuntuu olevan naisia, ja huomaan usein vihaavani ja häpeäväni omaa sukupuoltani aivan valtavasti ja ajattelevani, että naiset ovat vähintään yhtä syypäitä omaan sukupuoliseen epätasa-arvoonsa kuin miehetkin.