Katson ulos ikkunasta
Kai tää on mesta nasta?
En tiedä paremmasta
Ainakin kaupunginjohtajasta
Tää lähentelee taivasta
- Mikko Saarela (siis tosiaankaan ei M. Syrjä, perhana mua)
Lähiö. Tuo monelle negatiivisia tunteita. Siinä on ä ja ö. Ja silti se on sanana uskomattoman hieno. Samaan tapaan kuin heinäsaari. Siinä on lempeyttä, ihonlämpöä. Lähiöparatiisissa on aina kesä, aurinko paistaa siniseltä taivaalta, linnut laulavat puissa, oravat juoksevat kilpaa ja iloiset lapset leikkivät kiipeilytelineissä ja laskevat liukumäkeä.
Totuus on usein toisenlainen, mutta lapsuudestani muistan edelleen ne idylliset lähiön paratiisipäivät. Niitä oli oikeasti - ja vieläpä monta. Joka kevät minut voi vallata riemumieli, kun Kaivarin rannat aukeavat ja meri kimmeltää sinisenä, mutta todellisen autuuden saavutan vasta, kun lähiö kuorii talvivaatteensa ja auringossa kylpevä pihakoivu puskee ensimmäiset nuppunsa.
Minut voi saada pois lähiöstä, mutta lähiötä ei saa koskaan pois minusta.
(Valokuvatorstai: Kaunein sana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti