Delirium tremens

Mitä siitä saa, kun ulkomailla asuva ystävä suuntaa takaisin kauas ulkomaahan, ja viimeistä iltaa pitää yrittää pitkittää viimeiseen saakka ettei se loppuisi? Mitä siitä saa, kun ei usko että kuohuviini ja olut eivät ole hyvä yhdistelmä? Päänsäryn, toki, mutta myös todella kipeitä unia.

Unessa meiltä kotoa näki muka Itäkeskuksen kauppakeskukselle asti. Keittiön ikkunasta katselin hajamielisesti sinne suuntaan juuri kun pytingin koko katto leimahti yllättäen tulipalloksi. Hetkeä myöhemmin pihaan ja ikkunaa vasten alkoi sataa talon ja ruumiiden palasia. Jostain syystä tämä järkytti meitä niin, että piti lähteä junalla Keravalle tivoliin. Junamatkan aikana meille kerrottiin että ainakin 900 ihmistä oli kuollut - pommit oli sijoitettu strategisesti pitkin kerroksia 2, 5 ja 7 ja kuulemma koko pytkinki oli sortunut maan tasalle. Junamatkustajat olivat kaikki jotenkin hurjan iloisia, vaikka kaikki puhuivat pommista. Tivolissa perheen ainoa järkevä rahankäyttäjä, Mies, tuhlasi jostain syystä satasen ongintaan.

Harvoin olen nähnyt näin toden tuntuisia unia niin, että vielä hereilläkin luulen hetkellisesti etteivät ne ole unta. Nimittäin kun säpsähdin hereille karsea päänsärky otsalohkoa repien, kirosin mielessäni, että töissä on varmaan aivan hirveä kalabaliikki, kun kaikki talon toimittajat ja kuvaajat parveilevat Itäkeskuksen raunioilla, eikä omaa kuvaajaa tietenkään saa moneen päivään varattua vähäisemmille keikoille. Vasta suihkussa aloin miettiä, että nythän on torstai eikä viikonloppu, niin kuin unessa.