Vapaapäivä (ansaittu)

Onni on vapaapäivä, ja vielä ilman krapulaa. Olisikohan ensimmäinen kerta ikinä, kun olen a) ollut riittävän fiksu hankkiakseni ja b) riittävän hyvässä tilanteessa saadakseni vapaapäivän työviikkoa tarpeettomasti kampittavan pakkovapaapäivän jälkeen. 

Koska totuus on, että eihän minkään torstaivapaan jälkeen perjantaina töistä tule yhtään mitään. Parempi lojua kotona tankkaamassa akkuja, kuin lojua töissä tumput suorana saamatta aikaiseksi tuon taivaallista, mutta silti kuluttamassa niitä akkuja.

Onpahan tullut ladattua. Lienee ihan soveliasta herätä vähän ennen kuin lapsi pitää hakea tarhasta.

Odottelen televisiotani. Ensi viikkoon menee, se oli selvä jo ostohetkellä, mutta odotan silti. Olen kahden vaiheilla sen kanssa että koppaanko lapsen tarhasta ja vien sen väkisin Lanternaan katsomaan telkkaripöytiä, vai maltanko huomiseen ja koppaan koko perheen kainaloon ja vien väkisin Ikeaan. Mmmmm... Ikea...

Vielä pitäisi kahdelle lomapäivälle keksiä tuhlauskohde. Ärsyttävää kun niitä yrittää käyttää, niin niitä tulee vain lisää. Alan työehtosopimuskin määrää joulun takia jotain ylimääräisiä vapaita. Pitää kuulemma pitää puolen vuoden sisällä. Milloin, mä kysyn vain? Osuukos loppiainen johonkin keskelle viikkoa?

Yksittäisten lomapäivien sijoittelu on tarkkaa puuhaa.