Joulu suoritettu

Oli ihan hyvä oiva joulurupeama anoppilassa. Jouluruokaa sopivasti, mutta ei niin että alkaisi pursuta korvista ulos, ja jouluruuan loppuessa normaalia hyvää ruokaa. Silti kyllä pitäisi saada perinteinen joulunloppu-snägärihampurilainen. Olen harkinnut huoltamolla käyntiä...

VR:n ruuhkaliikenteessä liikkuessa tuli tehtyä pari ikuisuushuomiota, kuten se, että kun lemmikin kanssa liikkuvia on niin paljon, että osa joutuu seisomaan väliköissä elukoidensa kanssa, niin miten ihmeessä VR:llä on otsaa myydä ja jengillä otsaa ostaa lemmikkivaunupaikkoja ilman että on lemmikkiä?

Yksinään lemmikittä liikkuvat ovat ehdottoman nounou, mutta kyllä jonkin verran ottaa pattiin myös pariskunnat ja kaveriporukat, joilla on se yksi piskuinen miuku siellä laatikossa, ja sen varjolla koko halvatun porukka valtaa ison osan pienestä lemmikkivaunusta. Ei vain mahdu kaaliini. On se kumma ettei sitä napanuoraa raaskita katkaista edes muutamaksi tunniksi junamatkan ajaksi.

Toinen ikuisuushuomio on irrallaan juoksentelevat lapset. Siis pitkin junaa. Varsinkin sen lemmikkivaunun läpi, jossa on täysinäisyyden takia suhteellisen levoton meno välillä muutenkin. Yksi sana: leikkivaunu. Pitäkää ne vekarat siellä tai sitokaa ne penkkeihinsä kiinni. Tai vahtikaa niitä edes.

Sen sijaan erinomaista on oikorata. Ei ettäkö vajaan parin tunnin Kouvolan matka olisi ennenkään persausta kauheasti puuduttanut, mutta nyt tuntui siltä, että hyvä että sen persauksensa oli kunnolla ehtinyt edes penkkiin istuttaa, niin oltiin jo melkein perillä. Joskus se on pienestä kiinni. :-)