lauantai 8. joulukuuta 2007

Mööpeliä odotellessa


Ikea on oikeasti hyvä paikka, sanokaa mitä sanotte. Ainakin Ikea on viime vuosien aikana onnistunut pilaamaan minut ihan täysin siihen mukavuuteen, että saa olla aika iso ja erikoinen tuote, ettei sitä saa heti ostaessaan mukaansa.

Kävin tänään Lanternassa ostamassa telkkaripöydän uudelle tölsylle, ja vaikka joillain puodeilla siellä varastot onkin, niin ei kaikilla - eikä kaikista tuotteista. Jotenkin turhauttavaa joutua odottelemaan torstaihin asti, että voin hakea tilaamani pienen pöydän puodista - sillä kotiinkuljetuksesta en 50 euron pöydästä maksa toista 50 euroa.

Aikamoisen kuljetushinnan selittää hintaan kuuluva kokoamispalvelu ja roskien poisvienti. Muutan kiva, mutta minä oikeasti tykkään rakentaa huonekaluja. Eikä jätteitäkään synny niin, etteikö niitä saisi tuohon 20 metrin päässä olevalle roskikselle.

Lisäksi kotiinkuljetuspalvelut eivät koskaan toimi niin kuin pitäisi. Graafikkotyökaveri osti uuden kirjahyllyn ja sai niin törkeää kotiinkuljetuspalvelua, että todellakin saisi saada itsestään irti reklamoinnin verran.

Ensinnäkin ihmisparka odotti koko illan, ja lopulta iltakymmenen maissa puhelin soi, että missä sä nyt oikein asuitkaan - ja onko tämä nyt ihan pakko tuoda tänään. Tietenkään kuljetustyyppi ei puhunut juuri lainkaan Suomea.

Koska ystävä oli koko illan varta vasten odotellut hyllyään saapuvaksi, seuraavalle päivälle siirtäminen ei todellakaan enää käytynyt päinsä, ja lopulta myrtynyt kirjahyllylähetti löysi tiensä oikeaan osoitteeseen. Lastasi kamat ulos autosta, ja jätti ne siihen. Kotiinkuljetus sisältää asuntoon sisään kantamisen, paitsi ei tämän lähetin mielestä.

Ja kyseessä oli Iskun/Askon kaltainen ns. perinteikäs ja mukamas hyvämaineinen mööpeliafääri. Että näin. Mieluummin sitä kantaa itse kamat kotiinsa suoraan kaupasta kuin maksaa paljon rahaa siitä, että muut hoitavat asiat miten sattuu.

Mutta ylipäätänsä ärsyttää odottaa torstaille. Ihan kuin sen töllön odottamisessa ei olisi jo riittämiin odottamista. Jos olisin jaksanut Ikeaan asti, olisin päässyt nyt heti puuhastelemaan kasaamisen kanssa. Mutta Ikeassa ei tällä kertaa olisi ollut tarjolla sopivaa, mikä on toki yllättävää sinänsä.

No kaipa rakkaani Ikeani antaa minulle anteeksi tämän pienoisen syrjähypyn Maskun kanssa, kunhan pikapikaa keksin jotain asiaa Vantaalle kuvitteellisten huonekalutarpeideni pyhättöön. Jos en muuta niin syömään lihapullia ja käyttämään lasta leikkihuoneessa.

Toisaalta tänään on neljä Guitar Hero high score tournamentia, joten ehkäpä huvittelua on luvassa riittämiin jo muutenkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro