Näköradionainen is so HD Ready

Koska tapanani ei ole aikailla, kun on mahdollisuus tuhlata rahaa, ostin sitten eilen sen töllön.

No, onhan tätä toki tullut henkisesti pähkäiltyä jo pitempään. Lopputuloksena tein valinnan ostaa halvimman mahdollisen suhteellisen siistilaatuisen töllön, joka ei ole merkiltään aivan jotain no-name-osastoa tyyliin Thomson.

Vakaana aikomuksena on tulevaisuudessa sijoittaa kunnolla siihen Full HD:hen kun niitä alkaa mahdollisesti parin-kolmen vuoden sisällä saada sekä ihmisten hinnoissa että kokoluokissa. Sitä ennen pitää kuitenkin joku nykyaikaista edes etäisesti muistuttava tölsy jo pelaamisenkin takia olla. Eli televisioon ei halua tuhlata mielettömiä summia rahaa, jos joka tapauksessa meinaa parin-kolmen vuoden sisällä ostaa sen "hienon hyvän kalliin näköradion".

Kestävää kulutustahan tällainen ei ole, mikä tietysti hävettää jonkin verran. Mutta annettiinko minulle vaihtoehtoja? Eipä annettu. Yksi mahdollisuus olisi ollut tietysti tuottaa itselle sopivin vaihtoehto Saksasta, mutta en minä nyt siinäkään näe mitään järkeä.

Nyt on sitten olkkariin muuttamassa 26-tuumainen karvalakki-LG. Kontrastisuhteessa olisi toivomisen varaa, eikä toisaalta kiitettävän hyvää valovoimaa taida saada alle tonnilla minkään merkin tölsyistä, mutta vasteaika on pelaamisen kannalta suhteellisen jees (3ms), filttereitä löytyy muutama, ja liitännät ovat suhteellisen monipuoliset. Kaiuttimet ovat kököt, mutta nykypäivän kotiteatteriaikakaudella hyvistä telkkarikaiuttimista maksaminen on sulaa hulluutta.

Niin vannoin, että putkitöllöstä siirryn suoraan Full HD:hen, mutta näin siinä nyt kävi, että piti sortua halveksumaani HD Readyyn.

Seuraavana vuorossa onkin makkarin ja olohuoneen siivous ja uudelleenjärjestely. Makkariin tulee nurkkaus vanhalle töllölle ja sen tukemille pelikoneille eli Wiille ja edellisen sukupolven konsoleille. Tulevat hukkaneliötkin käyttöön - kerrostalokartanomme master bedroom kun on suunnilleen yhtä iso kuin olohuonekin, ja olen aina ihmetellyt, että mikä järki siinä oikein on.

Pitää varmaan käydä ostamassa vanha telkkua varten sinne nurkkaukseen joku 15 euron halpistelevisiopöytä Anttilasta, Ikeasta tms.

Olenhan mä siis niin moraalisesti närkästynyt siitä, kuinka mut pakotetaan ostamaan puolivillaista. Mutta vähänkö on juhlaa se hetki, kun uuden töllön tultua ensimmäisen kerran lätkäisen PGR4:n päälle ja näen pikkupiiperrystekstitkin kunnolla, eikä värit leviä yli ääriviivojen. Onhan se melkein 500 euron väärtti fiilis.