Saamattomuuden voitto

Telkkaripöytä tuli eilen. Arvatkaa onko koottu? Arvatkaa onko kellari siivottu, jotta saa kamat pois alta, jotta pöydän voi koota ja vanhat laitteet sijoittaa makkariin?

Älkää nyt vielä sanoko että pitäis joulusiivotakin.

Edit klo 03.00: Tarvitaan vain porkkana, niin alan huseerata - vaikka sitten keskellä yötä.

Guitar Heroa viritellessä huomasin kauhukseni, että uudessa töllössähän ei ole kuulokeliitäntää. Kaikki muut liitännät toki tajusin ostohetkellä tarkistaa, mutta en sitä. Sillä hei, niin kauan kuin minä muistan, telkkareissa on ollut kuulokeliitäntä! Graah. Onko mun nyt hankittava joku optisen liitännän päähän kytkettävä härpäke, johon saan kuulokkeet kiinni? Tylyä.

Aikani kiroiltuani totesin, että ei näin voi elää - kyllähän muovikorviketta pitää voida hipelöidä öisinkin ilman että naapurit alkavat valittaa. Ennen kuin olohuoneen kuulokeongelma jollain tavalla saadaan ratkaistua korvikkeeksi riittää pleikkari-Herokin. Siispä vitutuksen voimalla alkoi kummasti huushollissa tapahtua.

Nyt on sitten telkkaripöytä pydessä. Ja vaikka tiedän, että rakas Ikeani luo minuun pahan katseen, niin olihan tuota Maskun pöytää aika ilo kasata. Laadukas tanskalainen tuote, joka painaa kuin synti ja jonka kaikki reiät olivat prikulleen kohdallaan. Ei huono viidenkympin mööpeliksi.

Ei Ikeakaan ole ollenkaan niin laaduton kuin monet kasaamista muutenkin vihaavat ihmiset väittävät, mutta yksi helmasynti Ikea-kasattavissa on: useimpien pöydänjalkojen ja pyörien kiinnitys. Yleensä pintaan on pistetty vain matalat pienet neulanpistot niihin kohtiin, joihin sitten lihasvoimalla pitäisi ruuvata kiinni kolmisenttinen ruuvi kantaa myöten. Sellaisen urakan jälkeen yleensä sekä Miehellä että minulla on kourat ruvella ja vesikelloilla.

Olikin ilo ruuvata nimenomaan tuon Masku-mööpelin pyöriä. Isot kunnon reiät ruuveille. Olisi luonnistunut heikommillakin näpeillä.

Pitääkin pitää tuo Masku korvan takana, ainakin jos on aikaa odotella ostoksiaan 3-5 päivää. Viimeksi kun tein syntiä Ikean selän takana - silloin Sotkan kanssa - lopputulos oli aivan katastrofi. Mööpelissä ei ollut käytännössä ainutkaan ruuvin ja tapin paikka kohdallaan, ja huonekalua (tv-pöytä silloinkin) kasattiin usean ihmisen voimin pari päivää.