Palvomme televisiota

Nuin. Nyt on ilta uudella televisiolla leikitty. Tosiaankin, voi herranjestas mitä skeidaa suomalaisen digitelevision laatu on. Onkohan Ylellä luultu surkeita päätöksiä tehdessä, että ihmiset käyttävät putkitöllöjä vielä seuraavat 20 vuotta, niin ettei kuvan todellista kurjuutta huomaa niin pahasti.

Suomessa kaistassa lisäksi pihtaillaan kai oikein erityisesti - Ruotsin digitelevisiolähetysten laatu on huomattavasti parempi.

Mutta se suomalaisesta yleisradiotoiminnasta. Sen sijaan mun pelit näyttää nyt niin ihkuihkuhyviltä! Kyllä Full HD:tä minuakin hanakammin kannattaneella ja HD Readya ikävänä kompromissina pitäneellä Miehelläkin alkoivat silmät kovasti tuikkia, kun Xbox lätkäistiin käyntiin, ja laitteen natiivireso käännettiin päälle. Voi sitä terävyyttä ja värien sopusointua. Peleistä alkoi yhtäkkiä löytyä yksityiskohtia, joita niissä ei ennen ollut tajunnut olevankaan.

Yksi hieno piirre uuden tölsyn ja Xboxin sopusoinnussa oli myös se, että Xboxin ja Wintoosa-pc:n tiedostonjako-ominaisuudelle tuli ihan käyttöä. Nimittäin ihan tavalliset valokuvat näyttivät tölsyn ruudulta jopa paremmilta kuin suhteellisen hyvältä tietokoneen monitoriltani. Kuvia tulee toisinaan otettua aikamoiset määrät, mutta sitten ne lojuvat kovalevyn uumenissa keräämässä digitaalista pölyä ilman että niitä tulee kauheasti katseltua - ei kukaan jaksa roikuskella tietokoneen ympärillä monitoria tihrustamassa. Sohvalla mukavasti hyvältä näytöltä katsellessa tulee ihan vanhat diaprojektoriajat mieleen. Tuli kelattua taas Pojan vauvakuvat läpi, ja mukavaa oli.

Pitäisi varmaan hankkia komponenttikaapeli myös tolle Wiillekin, vaikka onkin ollut ajatuksena, että sen siirtäisi makuuhuoneeseen. Ehkä pitää suunnitella jotain portaabeleja ratkaisuja, niin että noita pikkukonsoleita voisi näppärästi siirrellä huoneiden välillä. Ehkäpä sinne makkariin siirtykin ensimmäisenä pleikkari, ja Wii jää oleilemaan yleisiin tiloihin ainakin toistaiseksi. En usko, että uskollisesti pari-kolme kertaa viikossa Wii:n Everybody Votes -kanavan äänestyksiin vastailemaan ja kahvia juomaan saapuva äitini suostuu äänestämään makuuhuoneessamme.

Se on tosin uudessa televisiossa sellainen ikävä puute, että HDMI-reikiä on parikin kappaletta, mutta komponenttiliitäntöjä vain yksi. Jakaja voisi olla hyvä idea, mutta ne pirulaiset heikentävät signaalia.

Itse tölsystä vielä pitää sanoa, että yllätyin siitä miten siistit ja yksinkertaiset tölsyn oma menu ja digiboksivalikko ovat. Kaiken maailman kökköä näkee varsinkin digiboksipuolella, joten ihan mukavaa että kerran näinkin. Ja kanavan valinta on varsin nopea. Tekstitelkkari käynnistyy ja sulkeutuu jostain syystä vähän hitaasti, mutta muuten se on nätti ja nopea sekin. Tuote on siis LG:n 26LC45, eli hintaluokkaa huokea (500 euroa). Meidän olkkarimme perusvalaistuksessa kuva on sävykäs, odotettua kontrastikkaampi ja valovoimainen. Olen nähnyt erinäisten puotien näyttelytiloissa paskempiakin kuvia kaksi kertaa tuota hintavammissakin tölsyissä.

Olen vuosien varrella tullut siihen tulokseen, että kovahintaisissa merkkituotteissakin löytyy iso määrä roskaa, sutta ja savea. Sen sijaan LG:hen on alkanut varovasti luottaa. High-end-osastolla eivät välttämättä pärjää Sonyille sun muille, mutta tuossa perustaviksen kukkarolle sopivassa säästöluokassa peittoaa kilpailijansa yllättävän usein.

Ihan kestäviäkin ovat, ainakin meille hankitut tuotteet. Perheessä on paritkin LG:n videot, jotka hankittiin parisuhteen alkuaikoina, ja hyvin ovat kestäneet ja toimineet. Oman koneeni monitori on erittäin halpis LG:n CRT-näyttö, jossa on kuva pysynyt tarkkana ja hyvänä nyt viitisen vuotta. Jossain perheen tietokoneista taitaa edelleen olla kiinni täysin moitteettomasti vuositolkulla toiminut LG:n kirjoittava dvd-asema.

Ehkä yksi asia noissa huokeiden hintaluokkien tuotteissa on se vanha viisaus, että mitä vähemmän ominaisuuksia, sitä vähemmän rikkimentävää. Eritoten vanhoissa, ei kovin tietotekniikkaa pursuavissa tuotteissa motto piti erinomaisesti paikkansa. Ja kyllä se joiltain osin pitää paikkansa edelleen. Kannattaakin miettiä tarkkaan mitä laitteelta tosiaan haluaa. Miksi hankkia, ja varsinkaan maksaa, pilleistä ja kelloista joita ei todellakaan tarvitse.

Suurempi ongelma voi tosin olla se, että niitä hienoja ominaisuuksia tungetaan tuotteisiin puoliväkisin - markkinat tursuavat keskikallista, kiljoonalla ominaisuudella (joita ei ikinä käytä) maustettua tuotetta, mutta halpaa perusmallia saa välillä jopa ihan metsästää.