Kirjaongelma

Voih ja oih. Terry Pratchettilla on altzheimer. Jotenkin kurjaa, että ihminen, jolla on niin luova ja vikkelä mieli saa ristikseen tuollaisen.

Sinänsä mies on tehtaillut Discworldeja jo sellaisen kasan, etten ole enää aikoihin jaksanut pysytellä kärryillä, mutta alkupään tuotanto oli aikanaan perin rakasta lukemistoa.

Nykyään on jotenkin vaikea ryhtyä lukemaan. Normaalista "perus-Hietamies-proosasta" en välitä tuon taivaallista - minua ei jaksa kiinnostaa "tavallisten" ihmisten "tavalliset" asiat ainakaan, jos pitäisi käyttää aikaa niistä lukemiseen kirjamuodossa. (Blogit ovat toki asia erikseen, niissä jutut tulevat rosoisesti pienissä palasissa, eikä niitä tarvitse metsästää niska hiessä kirjakaupasta takakansitekstejä tavaillen ja miettien että oisko tää nyt hyvä vai ei. Blogeista tietää heti.)

Onkin oikeastaan vain yksi nimi, jota käyn akateemisen scifi- ja fantasiahyllystä tsekkaamassa silloin kun tuntuu että voisi ehkä lukea jotain: Iain Banks. Sitten katselen niitä kirjoja siinä hyllyssä, pari on lakematta, ja mietin, että ostanko vai enkö. Ja useimmiten en osta, kun ei sittenkään ole inspistä. Selkeät Culture-kirjat hankin aina, mutta niitä muita vierastan - kunnes sitten hankin ja ihmettelen, että miksi en hankkinut jo aikaisemmin. Scifi-kirjailijana Banks ei petä.

Mutta jotain muutakin pitäisi olla. On täysin sietämätöntä, että entisenä kirjatoukkana en ole tänä vuonna lukenut kuin viimeisen Potterin. Vai luinkohan sen Alastair Reynoldsin Pushing Icen (ei huono) tänä vuonna? En vain tiedä mitä ostaisi.

En välitä dekkareista, en kotimaisesta kirjallisuudesta (kotimaisten kirjailijoiden maailmankuva ei vain jaksa kiinnostaa - ei edes Hotakainen). Lievästi fantasia- tai scifi-elementtejä sisältävä jännäri ja toiminta menettelevät, kauhukirjallisuus joo, puhdas scifi ja fantasia varmaan ovat sydäntäni kaikkein lähimpänä. Toisaalta koska ei ehdi seurata alan liikehdintää ja uutisia, siellä hyllyjen välissä seilailu on kovin päämäärätöntä, ja välillä jopa tulee arvioitua kirja pelkkien kansien perusteella.

Vuosia sitten luin valtavasti kivaa scifiä ja fantasiaa, koska lainailin niitä ystävältä jolla näytti olevan erinomainen haju siitä mistä saattaisin pitää. Mutta koska vuodet vierivät ja ihmiset vuosien mukana, yhteydet ovat viimeisen 10 vuoden aikana jääneet lähinnä satunnaisiin lounaisiin kerran parissa-kolmessa vuodessa. Olen kirjallisella tuuliajolla.

Paljon lienee vaikutusta silläkin, että aika on mukamas jotenkin kortilla. Ja rahat myös. Enää ei tule kaupan hyllyillä helposti päälle mikään seikkailumieliala, jolloin ottaa vain sokkona etäisesti hyvältä näyttävien kirjojen läjästä yhden. Pitäisi olla jo etukäteen jokin varmuus siitä, että tämän kirjan hahmoista pidän ja tapahtumat ovat varmasti riittävän kiinnostavia.

Kirjojen hahmot itse asiassa ovat se tärkein ominaisuus - vähän samaan tapaan kuin telkkariohjelmissakin. Luen sujuvasti, jopa lämmöllä, esimerkiksi David & Leigh Eddingsiä, vaikka tarinat ovat periaatteessa hirveätä klisesoppaa, koska edes hahmot ovat pidettäviä ja juttelevat mukavia. Kyseinen pariskunta on vääntänyt tähän mennessä viisi kirjasarjaa ja yhden erillisen teoksen, joiden kantava idea ja rakenne on periaatteessa aivan sama kaikissa - ja minä ostan sen joka kerran, tietoisesti. Koska tiedän saavani sankareita ja lurjuksia, jotka nälvivät toisiaan paljon ja tekevät sitä suhteellisen älykkäästi ja huumorilla.

Ja toisaalta siten kun jonkin hyvän itselleen uuden tuttavuuden löytää, niin käykin niin ettei tyypiltä löydy muuta tuotantoa kirjakauppojen hyllyiltä (koska Akateeminen ja Suomalainenkin ovat menneet turhan pahasti ns. Anttila-linjalle, eli hyllystä ei välttämättä löydy kuin uutuudet ja aina myyvät klassikot).

Amazonista tietysti saisi - mutta kun tässä asiassa olen liian hypistelijätyyppi. Miten voin kuvitellakaan tilaavani mitään netistä, kun en pääse ensin hypistelemään itse kirjaa - katsomaan sen kansia, lukaisemaan ehkä jostain keskivaiheelta paria sivua saadakseni kuvan yleisestä meiningistä, tekemään konkretiaan perustuvaa ostopäätöstä?

Ja toisaalta, jos olen päättänyt ostaa kirjan, haluan sen käsiini heti. Haluan kävellä ulos Akateemisen ovesta nenä jo valmiiksi kirjassa kiinni, suunnata lähimpään ruokaravitsemusliikkeeseen ja tarjota itselleni ja kirjalleni häiriöttömän mahdollisuuden tutustua toisiimme. Näin teen kaikkien kirjojeni kanssa. Olen sillä tavalla vanhanaikainen herrasmiesnainen, että uutta suhdetta on liehiteltävä ruokatreffeillä.

Mutta nainen, joka on tottunut Iain Banksin, David Brinin, Alastair Reynoldsin ja jo edesmenneiden Philip K. Dickin ja Arthur C. Clarken kaltaisten hienojen miesten seuraan, mistä hän löytäisi uusia seuralaisia, kun nämä herrat eivät ole saatavilla?