Ei ole olemassa väärin tehtyä kotiruokaa

Reagoin asioihin aika hitaasti, mutta reagoin kuitenkin.

Turisti puhui jo aikapäivät sitten siitä kauhistuksesta, että einesruokamössön kulutus sen kuin kasvaa. Kulutusjuhlassa puolestaan kommentoitiin sitä, että ihmiset antavat itsestään aina kyselyissä paljon hyveellisemmän vaikutelman kuin mitä totuus loppujen lopuksi on.

Olen tässä vähän mietiskellyt sitä, että ruokaohjelmia pukkaa ja koko aihe on tosi hottis ja in, joten miten ihmeessä ihmiset silti syövät moskaa.

Tuli vain mieleen, että voisiko itse asiassa koko ruokaohjelmavillityksen sun muun suurin ongelma olla, että ne eivät välttämättä niinkään innosta suurta massaa, vaan pikemminkin aiheuttavat alemmuudentunnetta. Voisiko olla, että ruuanlaitossa voi olla samaa ilmiötä kuin perinteisessä "tytöt ja matematiikka"-asetelmassa?

Ihmiset kuvittelevat että ruuanlaitto on jonkinlaista salatiedettä ja vaatii aina jotain nypertämistä ja vähintään mausteilla sörsselöintiä. Ruokaohjelmassa tai kokkikirjassa yksinkertaisinkin viiden minuutin munakas nyperretään täyteen maustetta ja finessiä, eikä "emmä osaa laittaa ruokaa"-puolue saa moisesta kuin vain lisää vettä myllyynsä.

Viime kädessä lannistaa se hervoton fiilis, että kun kokki x rutinoitunein ottein pyöräyttää viiden ruokalajin päivällisen näennäisesti minkäänlaista tiskimäärää synnyttämättä (koska suunnilleen pesee ja huuhtelee heti vasemmalla kädellä astian, jota oikealla kädellä käsitteli), niin itsellä on röykkiö likaisia kasareita tiskipöytä täys jo suunnilleen munan keitosta.

Ihmisillä on harhakäsitys siitä, että on jokin "oikea tapa" laittaa ruokaa, ja on kardinaalimokia, joiden tuloksena ruoka on vääjämättä epäonnistunut ja pahaa. Kokit usein myös hanakasti ylläpitävät sitä illuusiota, ja ruokaohjelmat peesaavaat.

Totuus on toisenlainen: hyvä ruoka on sitä mistä itse pitää. Sen kun pitää mielessä, ruuanlaitto helpottuu ja pelkistyy usein huomattavasti. Mausteet? Mitkä ihmeen mausteet? Pitääkö ruuassa olla sellaisia? Kuka niin väittää? Kokitko? Älkää kuunnelko niitä! Juoksettuiko kastike? Maistuuko se silti ihan hyvältä? Mitä väliä siis!

Kun on kyse kotikokkauksesta, ainoa makutuomari olet sinä itse ja perheenjäsenesi. Kun opetat jälkikasvun ajoissa siihen, että pasta on ihan yhtä hyvää mössönä kuin "oikeaoppisena" al dentenä, ja melkein minkä tahansa mokan voi korvata turauksella ketsuppia, niin olet suhteellisen kuivilla.

Kun poistaa kaikki epäonnistumisen pelot päättämällä, että kokit ovat vähän niin kuin huippu-urheilijoita verrattuna leppoisiin sunnuntaisauvakävelijöihin, eli sinuun, alkaa jossain vaiheessa syntyä jo ruuanlaitollista seikkailumieltäkin. Ja se on taivahan tosi, että suurin osa kotiruuasta syntyy itsekseen, ilman että tarvitsee vieressä seistä vahtaamassa.

Seuraavana perusharjoitus, joka ei vie edes täysääliöltä 10 minuuttia kauempaa, eikä hommaa onnistu mokaamaan oikein millään:

• Leikkaa saksilla paloiksi pari broilerifilettä.
• Kärtsää oliiviöljyssä.
• Lisää pikkupussillinen maissia.
• Heitä sekaan pari pilkottua tomaattia - leikkaa vaikka saksilla, jos et jaksa nysvätä veitsen kanssa.
• Lisää tilkkanen vettä ja anna muhia vaikka sen verran, että käyt tupakalla tai lätkäiset viikon likaiset kalsarit pesukoneeseen pyörimään.
• Sitten vain syömään.
• Tarjoile tuoreen kurkun ja jäävuorisalaatin kanssa. Tai pilko ne saksilla sekaan, jos syöt suoraan pannusta.
• Jos ei perusta maidosta ruokajuomana, voi lätkiä sekaan vielä raejuustoa maun mukaan.

Ja hyvää on. Minun suussani ainakin. Muusta en piittaa.

Tuon pystyy lisäksi toteuttamaan kajoamatta oikeastaan mihinkään todella pahaan ja maailmaa tuhoavaan puolivalmisteeseen. Maissit ovat vähän siinä ja siinä, mutta raja on vedettävä johonkin.

Onnellisesti kasvanutta luomubroiskua saa toki etsimällä etsiä, mutta pelkästään terveysaspekteja ajatellen riittää että on marinoimaton. Valmiiksi suikaloitua jämälihamössöä on turha hankkia, ei se kokonaisen rintapalan pilkkominen vie kuin minuutin. Ja niiden saksiminen tuntuu lisäksi hauskalta.

Kotimaisia kasviksia saa kaupasta kuin kaupasta. Kallista kuin fan, varsinkin talvella, mutta hakkaa kyllä useimpien kökkökakkaeinesten todelliset kilohinnat - varsinkin jos haluaa hinnoitella myöt omat eineksistä syntyvät vyötäröihrat (ja varsinkin niistä eroon pääsemisen).