Koukkuunjäämisvaara

Blogit ovat tietysti ihan oma juttunsa ja tutustun mielelläni niiden kautta ihmisiin. Sen sijaan olen aina hieman vierastanut ns. yhteisöllisyyttä nettipalvelumuodossa. Oli toki hassua aikoinaan leikkiä irc-gallerialla ennen kuin kaikki ei-irkkaavat pikkutytöt olivat edes löytäneet sen, mutta siitäkin touhusta lopahti into jo ajat sitten. En minä oikeasti halua tutustua ihmisiin jonkun irc-gallerian välityksellä. Ei minua edes kiinnosta selailla mitään herutuskuvia.

Omalaatuisesta epäsosiaalisuudesta huolimatta tietenkin tulee aina tehtyä tunnuksia erilaisiin palveluihin. Sitä kai jotkut kutsuvat nimensä varaamiseksi sun muuksi - tehdään vakionimimerkille tunnus, jottei joku muu tee sitä. Itse en ole ehkä sitä niin ajatellut, vaan ollut lähinnä utelias katsomaan mistä on kyse, ja sitten olen vähäisen vilkaisun jälkeen todennut että ei ole mun juttu. Tunnus on silti jäänyt sinne.

Last.fm on ollut lähes se ainoa, jota olen todella käyttänyt ja jossa olen suorastaan löytänyt iloa siitä, että se on myös yhteisöpalvelu. Youtubeakin käytän, mutta siellä itse yhteisöulottuvuus on mielestäni aika yhdentekevä. Mutta, nämä ovat poikkeavia kummatkin, ihmisten pärstien selailu ei ole niissä itseisarvo.

Jos tarkastelee ihan näitä yhteisö-yhteisöjuttuja, pärstienselailusaitteja, niin MySpace? Voi herranjumala, yäk. Miten jokin voi olla niin ruma, sekava ja toiminnoiltaan jotenkin täysin vastoin omaa sisäistä logiikkaani. Tajuntaani tunkee väkisin mielikuva mainosmiehestä huutamassa "tervetuloa pissikset ja emot!"

Mutta, sitten, toisaalta. Facebook. Pelkään oikeasti jääväni siihen vielä kiinni. Miten paljon vaikutusta voi olla sillä, että ulkoasu on rauhallinen ja selkeä ja toiminnot jotenkin minun logiikkaani oikein järjestelty. Sehän on oikeasti ihan samanlainen pärstienselailuturhake kuin MySpacekin. Ja silti... Silti... Nyt voisin lisätä sinne tuollaisen iTunes-härpäkkeen...