VoivoiPod

Törmäsin mielenkiintoiseen dilemmaan, joka vahvisti sitä käsitystäni,
että jos joskus olenkin unelmoinut iPodin omistamisesta, niin en tee
sitä enää.



Pari kuukautta vanha iPod lakkasi yhtäkkiä, todellakin aivan kesken
kaiken, toimimasta emo-peeseensä ja emo-iTunesinsa kanssa. iTunes
huuteli kytkettäessä jatkuvasti vain että ole hyvä ja palauta
tehdasasetukset, kun soittimessa on jotain häitsää. No palautetaan.
Palautettiin. Jee, mitä sanoo iTunes? Että iPod on edelleen jossain
ihmetilassa ja että palauta tehdasaetukset. Ja uudestaan ja uudestaan
ja uudestaan. Olo oli kuin ruotsalaisen ikiliikkujan äärellä
(paperilappu, jonka kummallakin puolella lukee "vänd").



Mutta neronleimaus, mullahan on tässä tämä macci, kytketään se siihen.
Näin teimme. Eikä ongelmia. Ei minkäänlaisia. Kama saatiin siis
tungettua iPodiin takaisin ottamalla peeseen iTunesin sisällöstä
varmuuskopiot ja ajamalla ne macin iTunesin kautta iPodiin.



Kaikki toiminnee siis hienosti ainakin siihen saakka kunnes vain pc:n
omistava iPodin omistaja haluaisi omalla koneellaan synkronoida kamat
(esimerkiksi hankkiessaan lisää musiikkia). Onneksi asiaa ei tarvitse
pariin viikkoon miettiä.



Sitä iPodia siinä hypistellessäni toki pohdiskelin, että oishan tällainen kyllä magee. Mutta hitto mikä vaiva.



Että olen tyytyväinen soitinpuhelimeeni. Muistia ei ole sitä
pariakymmentä gigaa, mutta riittävästi kuitenkin niin pelaamiseen,
musan kuunteluun kuin telkkariohjelmienkin katsomiseen. Ja hei, sillä
voi myös soittaa puheluita! Ja hei, se toimii hiton hyvin. Ei ihme,
että SonyEricsson nostaa tulostaan.



Ennen kaikkea puhelimeni ei ole naimisissa yhden ainokaisen
härpäkeohjelmiston kanssa, jonka nikottelu johtaa siihen, että itse
vehjekin on käyttökelvoton, sillä tottakai tehdasasetusten palautus
tietysti myös tyhjentää iPodin sisällön. Näppärää!