Voihan viisu!

Kun ei itse osaa, on helppo arvostella toisia. Ja se on kivaa.



Koska Idols on luikerrellut huusholliin seurattavaksi kuin käärme
paratiisin puutarhaan, päätin sittenkin kiinnostua myös euroviisujen
esikarsinnoista, vaikka ensin alkuun artistien nimeämisten aikaan
tulikin sellainen fiilis, että paskalta ja Suomen nolaamiselta ei
tuttuun tapaan kv-mittelöissä tänäkään vuonna vältytä. Sillä viime
vuosihan oli poikkeus vain siinä mielessä, että paska ja nolous iski
tuulettimeen vastakisojen jälkeen, kun Suomen kansa osoitti että on
liian epäkypsä pärjäämään edes euroviisuissa.



Viime viikonlopun karsinta oli niin infernaalista jööttiä, että ruutua
tuli tuijotettua katse harittaen ja suu silleen aavistuksen ammollaan
järkytyksestä kuten Asko Kallosella Idolsissa aina kun vastassa on
jotain oikein surkeaa.



Jo silloin kun Lordi voitti, kirosin sitä, että se tarkoittaisi tämän
vuoden karsintoihin rockimpaa yritystä valitettavasti enemmän pahassa
kuin hyvässä. Enkä ollut väärässä. Eniten surettaa, miten nolosti sitä
potkua yritetään saada aikaiseksi.



Thunderstone nyt sentään jopa on oikeahkoa purkka-stratovariusta, mutta mitään omaa se ei esittele, ei hyvässä eikä pahassa.



Mutta ensi viikonloppuna kuultava Katra tuo jo itkun silmään. Täysin
lainatun konseptin varassa täti ulisee biisejä, jotka on melodioidensa
perusteella ilmeisesti tarkoitettu Arja Korisevalle. Kun ei kelvannut,
niin ilmeisesti päätettiin panna vähän kastroitua munaa taustalle ja
markkinoida kama puunhalaaja-gooteille.



Tähänkö on menty? Ei edes viitsitä miettiä lajityypillisiä melodioita,
vaan otetaan se annemattilaarjakoriseva-perussetti ja sovitetaan vain
uusiksi? Ja tämä vielä Risto Asikaiselta, joka  - toki itseään
toistaen - onnistui taikomaan ihan kohtuullista kertakäyttöpoppia
Naikkareille ja Gimmelille - nimenomaan ilman, että se kuulosti
humppalavoille tarkoitetulta. Häpeä Risto!



Tähän nyt sitten vielä ne Lovexit sun muut nolot kopiot päälle, niin ei
voi kuin hakata päätään seinään. Kukaan ei tunnu oikein käsittävän,
että Lordi voitti pikemminkin musiikkityylistä huolimatta eikä sen
ansiosta, sillä asenne ja elkeet olivat kohdallaan.



Taktisesti kunniallinen liike Suomen äänestävältä kansalta olisikin
tänä vuonna pyrkiä jonnekin mahdollisimman kauas Lordista. Ei herra
paratkoon, en tarkoita Jukka Kuoppamäkeä, joka kyllä sinänsä olisi ihan
hyvä esimerkki  kieroutuneesta suomalaisesta huumorintajusta.
Mutta koska suomalainen kieroutunut huumorintaju on muiden
eurooppalaisten mielestä käsittämätöntä, niin ei ehkä kannata.



Sen sijaan, miten olisi Kim Heroldin luotsaama Humane? Se rauhallinen biisi.
Yksinkertainen, pienieleinen. Vielä vähän kornia oopperaakin loppuun à
la Tozeurin junat. Siinä olisi pesäeroa Lordiin ihan kunniakkaasti.



Olen muuten ihan yllättynyt siitä, miten Suomesta voi löytyä malli -
kyllä, malli - jonka laulajanura ei ärsytäkään. Yhtään. Pikemminkin
tulee sellainen fiilis, että kiva kun poika keksi jotain oikeita hommia
ettei tartte enää kalsareissa kekkuloida kaiken kansan nähden.