Kaikkea ei tartte tehdä kimpassa

Olen väsynyt, mutta tyytyväinen.

Uusi duunisysteemi, jossa vuoroviikoin toinen tekee kaiken sillä aikaa kun työpari relaa, tuntuu aika hyvältä. Olen ollut selkeästi ahkerampi, skarpimpi ja aivan eri tavalla ajan tasalla kaikesta kuin ennen. Ja jos jokin menee vikaan, niin se on oma vikani niin että myös tiedän miksi - eikä esimerkiksi varmaan jokaiselle tutun "mä luulin et sun piti hoitaa"-sössimisen vika, joka ärsyttää kympillä riippumatta siitä kuka sössi. Ei tarvitse luulla, pitää vain tietää, se on mukavaa.

Ensi viikolla on sitten minun vuoroni puuhailla omiani, tehdä kaikkea pientä rästihommaa ja vaikka blogata työajalla (ooh!). Hirveä vuori peliarvosteluja odottaa myös kirjoittamista. Toivon vain, että työpari arvostaa uutta järjestelyä yhtä paljon kuin minä. Menihän se vanhakin tapa, mutta tämän uuden pyörteissä hengittää jotenkin paljon vapaammin.

Ryhmätyökykyisyys on autuaaksi tekevä hyve, jolla lapsia rääkätään jo tarhasta asti, ja on tietysti synti ja häpeä olla pitämättä moisesta touhusta. On silti helpottavaa, kun kerrankin tajutaan, että joitain asioita ei kannata väkisin vääntää ryhmätyöksi. Tämä homma on selvästikin yksi niistä.