Krapulasta ja viisaudenhampaista

Matkaltapaluukrapula. Aivan selkeä.

Ensinnäkin loma oli just niin hyvä, ettei tullut töitä ajatelleeksi lainkaan. Lisäksi loma oli niin hyvä, että paluu töihin tuntuu suorastaan epämielyttävältä. Ei siksi, että töissä olisi ikävää, mitä siellä ei suinkaan ole, vaan siksi, että mieluummin olisi sielä Ranskassa edelleen.

Eli nää viimeiset päivät kotona lööbatessakaan ei ole oikeastaan kivaa, vaan vain... lööbausta. Päämäärätöntä. Roikkumista.

Ymmärrän kyllä niitä, joille toi Disneyland-hömpötys jää päälle. Amerikkalaisen tuttavan aviomies on täysin hommaan hurahtanut, ja pariskunta viettää pallokorvalandiassa niin paljon lomia kuin mahdollista.

Niin taisi käydä minullekin. Kaipa kyse on siitä, että hyväksyy hypen kympillä, jolloin hauskaa on läpi korva- ja kurkkusärynkin, koska on täysin aivopessyt itsensä haluamaan että on hauskaa. Ja kun mikään ei kuplaa puhkaise, niin siinä sitä ollaan - Disneyland-refloissa. Ja nyt ymmärtää Poikakin miksi kohkasin viikkotolkulla ennen reissua.

Pitäisi nyt vain keksiä joku hyvä 12 askeleen toipumisohjelma, muuten kevät on varmaan aivan helvettiä.

Viisaudenhampaat voisi alkajaisiksi poistattaa.

Vaikka suuvärkki ei jomota eikä oireile millään lailla, niin elämässäni melkein täysin korvatulehduksilta säilyneenä (vain kerran oli joskus lapsena) ihmisenä tuntuu äärimmäisen epätodennäköiseltä, että korva naksuisi ja lotkuisi ja olisi ilkeä pelkän korvatulehduksen takia. Ei, vaikka tulenkin aina lentokoneessa kipeäksi.

On näitä tapauksia ennenkin nähty, että ihmiset on aikuisiällä korva- ja ontelotulehduskierteessä kunnes joku työterveysarvaaja, jolla ei poikkeuksellisesti olekaan aivan tuhottoman kiire, tajuaa kysyä onko viisaudenhampaat revitty. Ja siihen loppuu kierre.

Jos katkaisisi kierteen ennen kuin se edes alkaa. Siihen meneekin varmaan nykyisillä julkisen hammashoidon jonoilla suurin osa tästä vuodesta. Ihan hyvä projekti sinänsä. Jos sattuu tasaisin väliajoin, oikein tahallaan aiheutettuna, niin se on varmaan ihan hyvä vastapaino töissä olemisen mukamas kurjuudelle.

Oikeasti olen vain sairaan katkera ja kateellinen, kun yksi duunikaveri lähtee Espanjaan hommiin. Hemmetti, siellä on lämmin. Ja sieltä on halvemmat lennot Pariisiin.