Täpinöissä, mehuissa, jipoissa

Tätä päivää on tullut odotettua jo muutaman viikon. Viimeinen työpäivä ennen loman alkua, ja sitten sinne pallokorvalandiaan. Jee! Jee! Hip Hip! IhQua!

Tosin tässä vaiheessa iskee myös se täysin irrationaalinen fiilis, että jokin menee pahasti vikaan. Olen ottanut hotellihuonevarauksesta kiljoona kopiota, lentolipputositteesta toiset kiljoona kopiota. Ettei vain huku.

Olen tutkinut lentoyhtiön koneen kaiken maailman eksperttisivuilta, huolestuttavan takapainoinen vehje, mutta potkua riittää.

Charles de Gaullen lentokentän ykkösterminaali vaikuttaa huolestuttavan monimutkaiselta härdelliltä, ja vielä remonttikin päällä. Tärkeää on löytää pallokorvalandiaan menevän bussin pysäkki. Aikataulut on tietysti myös jo usealla printillä.

Ensimmäistä kertaa lennän Blue1:lla pohjoismaiden ulkopuolelle. Pohjoismaiden sisällä pysyttäessä, mutta ei Suomen sisäisillä lennoilla, sämpylän käntty on jostain syystä kuulunut lentolipun hintaan, mutta nyt pitemmälle lähdettäessä ruoka maksaa. Pitää varmaan tankata etukäteen. On tosin todettava, että yllättävän halpaa toi niiden safka, jos vertaa vaikka huoltoasemahintoihin tai VR:n tarjontaan.

Alan olla ihan megajipoissani. Aivan mehuissani. Huvipuistohullu Poika on jo pari viikkoa ilmaissut tyytymättömyytensä kohkaamiseeni, että älä nyt äiti taas aloita. Miestä huvittaa, mutta vaivaantunut sekin on.

Minkäs sitä voi kun on ihan lapsi. Ja kyllä se Tokion Disneyland silloin yli 20 vuotta sitten oli aivan Sairaan Kova Juttu. Jopa huvipuistoja jokseenkin vihaava äitini viihtyi, eikä olisi lähtenyt kulumallakaan. Hyvä etteivät sulkemisaikaan joutuneet väkisin heittämään portista ulos.

Silloin jo päätin, että jonain päivänä vietän jossain pallokorvalandiassa enemmän kuin päivän - ja myös asun tiluksilla. Nyt se päivä alkaa olla käsillä, joten totta hitossa olen aivan sekona. Varsinkin kun ei tarvinnut matkustaa ihan toiselle puolelle maailmaa.