Rakas kanssakoiranomistaja

On mukavaa, että koulutat sitä isoa mustaa monsteriasi, kovaäänisestikin tarpeen vaatiessa.

Sitä varten on kuitenkin paikkansa. Ja myös aikansa.

Ensinnäkään se paikka ei ole kotitaloni ulkopuolella, ihmisten ikkunoiden alla.

Eikä se aika ole kello yksi yöllä, jolloin viimeiselle yökusetukselle tulevat elukkani saavat saatanallisen ja kovaäänisen slaagin irtiolevasta (ja sitä tottelua vielä vasta oppivasta) mustasta monsteristasi.

Olen toki kiltti ihminen, enkä ajattele heti ihan suoraan, että mistä ihmeen kiven alta olet ryöminyt.

Sen sijaan ryhdyn nopeasti ajattelemaan niin, kun ei edes sanominen auta, vaan karjuskelet taloni ulkopuolella ja pidät vasta tottelua oppivaa mustaa monsteriasi irti vielä tullessani ulos toisenkin kerran.

Ja kolmannen.

Oikeasti ei edes kiinnosta, minkä kiven alta olet ryöminyt.

Se ei ole minun pihallani oleva kivi.

Ole ystävällinen ja ryömi takaisin.

Ja pysy siellä.