Tartu hetkeen, Sinikka!

Harmainkin päivä kirkastuu tällä huomattavasti. Varsinkin meihin sosiaalisesti puutteellisiin tämä vetoaa. Ranuan kummit -neitsyet on yleensä tehokäsitelty juuri tällä sketsillä, jonka jälkeen heidät on yleensä kerätty lattialta.

Edit: Vaihdoin oikeaa kuvasuhdetta olevaan versiuuniin. Ja onhan siellä nyt se (turha) epilogikin.