Yksin pimeässä

Alli-koira on ruvennut käyttäytymään oudosti.



Tässä on mennyt muutama yö nyt niin, että kun alamme mennä nukkumaan,
likalla alkaa hirveä läähätys ja tärinä. Heti kun pääsee sänkyyn
kainaloon, tärinä loppuu. Ei muuten mikään ongelma siis sinänsä, mutta
meillä on pieni periaatteellisia erimilisyyksiä siitä että saako likka
olla sängyssä vai ei. Kas kun sillä ei vanhana koirana ihan aina paikat
pidä kun se on oikein syvässä unessa.



Siispä tytön pitäisi osata nukkua omalla koirasohvallaan, mikä onkin
sujunut ihan jees tähän saakka. Nyt kuitenkin jokin Allia ahdistaa.



Näkö tuntuu pelaavan. Kuulosta emme ole aivan varmoja.



Jännää on se, että ahdistus tuntuu olevan kytköksissä pimeään. Kun on
valoisaa, tai meillä on vielä iltakukku päällä ja valot, ei mitään
hätää. Mutta heti kun valot sammuvat tai Alli arvaa että valot pian
sammuu, koska teemme sänkyynmenotoimia, niin läähäti läähäti ja vapina
vapina. Aamun valjetessa tytöllä ei ole enää mitään sohvallaan
loikoilemistaan vastaan.



Eläinlääkäri arveli ensin että tyttöä närästää. Jaa. Mielenkiintoinen
närästys, joka kytkeytyy valoisuuden asteeseen ja loppuu heti jos
pimeällä pääsee kainaloon turvaan.



Pitäisiköhän tässä nyt sitten alistua vain siihen, että öisin tyttö
kainaloon, vaikka joskus sitten pitääkin herätä siihen, että kainalo on
märkä.



Onkohan Allilla muuton takia sopeutumisvaikeuksia? Pitäisi jotenkin
yrittää kokeilla. Alli on kyllä muuttanut elämänsä aikana monta kertaa,
mutta aina osana koiralaumaa. Tänne muutto on ensimmäinen kerta Allin
elämässä, kun Alli muuttaa ihan yksin ja joutuu sopeutumaan reviiriin
aivan itsekseen. Aika hurja ajatus, kun mietii minkälainen toinen
nuoruus likalla alkoi Riku-koiran poismenon jälkeen viime syksynä.



Mutta onhan se mahdollista. Pitää varmaan lainata äidiltä vähäksi aikaa toinen koira ja katsoa auttaisiko.