Jälkipyykki ilman promilleja veressä

Elämä alkaa hiljalleen voittaa. Otsalohko tosin jomottaa edelleen siinä
määrin, että toinen Dexit ja roskaruoka eivät välttämättä ole mikään
huono idea.



Yleensä, tälläkin kertaa, ihme hymyilyä baarimikoilta ja seuralaisilta
keräämäni yhdistelmä kahvi + olut ei tällä kertaa toiminut ollenkaan
niin hyvin kuin viimeksi. Tosin taisin puhua pälpättää taksikuskin
melkein pyörryksiin.



Näemmä olen yöllä rapoa räpeltäessä onnistunut unohtamaan ainakin
puolet kaikista jotka näin ohimennen, joiden kanssa puhuin tai joiden
vieressä istuin. Kannattaa lukea Hurinan näkemys illasta, siellä on mainittu vähintään kaikki ne jotka itse onnistuin unohtamaan ja vielä paljon lisääkin.



Ja edelleen suuri kiitos kaikille jo mainitsemilleni ja niille joita en
tajunnut mainita. Oli todella hieno ilta ja te olitte kaikki hurjan
mukavia, ystävällisiä ja kivoja.



Anteeksipyynnöt Timolle, jos saatoin hänet hämilleen julkisella paikalla. Toiset anteeksipyynnöt Nikelle, jota juotin enemmän kuin itseäni - hyvä että Veera oli
skarppina kuten aina ja paikalla auttamassa miehen taksiin. Lisäksi
anteeksipyynnöt kaikille teille, joille en välttämättä
tajunnut/ehtinyt/osannut/niinqu sanoa edes päivää.



Ja Helenille muistutus, että oluenjuonti-ilta laulaen pitää toteuttaa.