Vroom vroom

En tiedä autoista mitenkään kovin paljon, mutta osaan niiden äänet.



Nuorempana ajoin erinäisillä "romuilla", joista opettavaisin oli
vuosimallin 1974 kaalimadon vihreä Simca. Sillä oli kertaalleen
mällätty jo reippaasti ennen kuin se tuli silloiselle poikaystävälleni,
ja vehje oli jatkuvasti "pienessä laitossa".  Korvaa harjaannutti
varsinkin kierrosten kuuntelu, sillä Simcan vaihdelaatikon synkronointi
oli paskana.



Vaikka edelleenkään en osaa tehdä vioille mitään, tiedän siis miltä osa niistä kuulostaa tai tuntuu takapuolessa.



Kun meillä oli Lada, mies hieman naureskeli "takapuoliajamistani"
kunnes pitkään  mahdollisesta reiästä pakoputkesta kälätettyäni
pakoputki otti ja putosi tielle. Mitäs minä sanoin.



Uudet autot ovat ihan peppulista. Niissä sisätilat ovat niin älyttömän
hyvin eristettyjä ajon äänistä ja koneen värinästä verrattuna
kivikauden perusautoihin. Se aiheuttaa paranoiaa. Ensinnäkin autoon voi
nyt tulla vika, jota en huomaa, koska perstuntuma on niin vaimea. Ja
koska olen niin vainoharhainen, saatan tuntea persauksissani asioita,
joita ei sitten olekaan.



Varsinkin näin kylmempien säiden iskiessä pelkästään kylmän koneen
käynnin äänikin on jo erilainen kuin kesällä. Ja koska ryyppyä ei enää
ole, en pääse omin käsin sound-checkaamaan. Ärsyttää.



Silti luulen, että pakoputkessa on reikä. Tällä kertaa minut saatetaan
ottaa vakavasti, joten sen reiän on nyt sit paree olla siellä, tai Mies
kettuilee koko loppuvuoden. Ihan oman egoni takia oliskin hyvä, että
pönttö putoaa heti aamulla asvalttiin. :-)