Seminaarirapo

Ethä olikhin hyvät ishännät.


Ensinnäkin alkuillasta ei tarvinnut nostaa pepandeeraa penkistä kuin
korkeintaan vessaan, sillä äärest hieno ja jokaisen nuoren naisen,
miksei vanhemmankin, päiväuni - Nikke
- otti ja kantoi minulle kaliaa koko alkuillan. Jotain tekemistä asian
kanssa saattoi olla sillä, että herra vingutti S-etukorttiani
edukkaamman oluen takia, mutta silti. Minä istuin. Minulla oli olutta.
Olin onnellinen oluesta. Sitä paitsi minulla oli hyvää, turun,
skotlannin ja skoonen murretta sujuvasti vääntävää herraseuraa (mental
note: seuraavan kerran varapikkuhousut mukaan).


Muitakin hienoja ihmisiä oli paikalla, viimeistään siinä vaiheessa kun siirryttiin Milenkasta Juttutupaan: Schitzo-Janne, Mari, Jarkko, Skrubu, Perso, Pörrö, Just Sopivasti, sulosumpsukas Timo (jonka raahaisin hiuksista luolaan osapuilleen heti, ellen olisi onnellisesti naimisissa), Helen, Turisti, PA, Luksus, Hurina, Sedis, Kari, jopa Mitvit.
Ja aivan hemmetin monta muuta aikaisemmista karkeloista tuttua naamaa,
jolle minulle ei välttämättä ole edes nimiä, ainoastaan näkömuisti
(johtuu myös osaksi huonosta kuulosta, eli nimi on sanottu, mutta korva
ei rekisteröi, pää vain nyökkää). Sisäpiiristä ei puhettakaan, sillä
olin ihan pihalla mutta silti onnellinen. Überkuulin Samia tosin jäin kaipaamaan.


Illasta on huomioitava se, että vaikka Oopa oli
paikalla, en saanut esitystä Oopan kielestä PA:n korvassa, mikä
tietenkin korvensi minua kovasti. Siispä suuntasin puoli kolmen aikaan
kohti taksitolppaa niin katkerana kuin korvapenetraatiovoyeristi
täyttymyksen puutteesta vain voi. Ei auta kuin katsoa BB:stä Kakin ja
Sarin korvamatoleikkejä.

Okei, sain sentään Kari Haakanan reiden.



Korvamadoista puheenollen. BB-rapo menee aamuun. Oon liian känishä,
ellei kirotusvihreistä tai muusta sössötyksestä joku jo huomannut.