perjantai 6. lokakuuta 2006

Tonnikeijun päiväuni


Rupesin
miettimään, että oispa joku ohjelma, jolle voisi syöttää "luuta ja
nahkaa" olevien ruumiinosiensa ympärysmitan, ja niiden pohjalta vimpain
muokkaisi kuvan itsestä, jos muu kroppa olisi vallitsevien terveysihanteiden mukainen. Kaunesihanteista ei niin väliks, vaan luuston mukainen terve kuva.



Tuli vain mieleen, kun mietin, että kyllä nää käsivarret on ihme tikut, kun kaikilla muilla kokoisillani on valkit sormissakin.



Koko ikänsä kun on ollut vähintäänkin pyöreä, tietysti aina herää lievä
uteliaisuus sitä kohtaan miltä näyttäisi jos olisi "normaali". Miltä se
tuntuisi ei oikeastaan kiinnosta, se kun ei periaatteessa ole kauhean
mieltä ylentävää.



Erään kurjan ihmissuhteen jälkeen nimittäin otin ja laihduin
surkeuttani yli 10 kiloa. En silloinkaan ollut vielä edes hoikka, mutta
lämmin kesä ja kesähamonen uusien kurvien päällä tuottivat
baaritiskillä asioita, joita en ollut koskaan aikaisemmin kokenut.
Miehiä oli melkeinpä kimpussa asti. Eikä vain niitä viiskymppisiä
äijiä, joilla odottaa riivinrauta kotona, tai joita ei edes riivinrauta
ole enää jaksanut.



Mutta siitä on 1) aikaa ja se oli lisäksi 2) aivan helvetin tukalaa. En
hae seuraa baareista lihavana, enkä tekisi sitä hoikkanakaan. Ihmisen,
joka ei ole koskaan tullut huomatuksi ulkonäkönsä ansiosta ei pidä ihan
heppoisin perustein lähteä mukavaa anonymiteettiään poistamaan.



Silti uteliaisuus aina nostaa päätään. Tietokoneen generoimaa kuvaa ei
olisi pakko kantaa päällään oikeassa elämässä. Virtuaalileluna se olisi
kuitenkin ihan hupaisa. Ainakin viisi minuuttia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro