Tyttö vuosien takaa

Kun synkän syksyn kourissa ajattelee omaa pienuuttaan ja huonouttaan
sekä alkaa käpertyä omaan itseensä ja erakkomaisuuteensa, niin voiko
sopivammin sattua, että yön pimeydessä sähköpostin inboxiin pärähtää
mieluisa nimi vuosien takaa.


Yli kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Niin paljon, etten
olekaan näemmä ainoa, joka on tänä kesänä ja syksynä pulahtanut
nostalgian aallokkoon.

Nostalgia on hyvä asia.
Parhaimmillaan se aktivoi ja tuo kuulumisia ihmisistä, jotka olivat
jossain elämän vaiheessa todella tärkeitä, mutta joihin ajan ja elämän
koukeroiden takia kuitenkin yhteydet ovat katkenneet.


Jännää on, että kun hehkutin täälläkin löytämääni vanhojen juhlakuvien
pinoa, seassa oli myös tästä yhteyttä ottaneesta henkilöstä aivan ihana
kesäinen kuva. Kuvan taakse oli kirjoitettu kauniita sanoja
ystävyydestä ja sen kestävyydestä. Haikeasti hymyilytti ja vähän
hävetti, että kaikesta huolimatta vuodet olivat vierineet
hiljaisuudessa. Mietin mitähän mahtaa kuulua, viimeksi nähtiin yli
viisi vuotta sitten ohimennen, kun hän odotti esikoistaan.

Voiko siis loistavampaa ajoitusta olla. Toivottavasti saamme aikaiseksi tärskyt.