Oho, olen vielä elossa

Kappas vain. Selvisin hengissä ensimmäisestä työpäivästä. Ei se niin kamalaa ollutkaan.

Jos laskee pois sen, että pitäisi tehdä tammikuuhun asti hommia, jotka vaatisivat nyt jo ultimaatisti parin ohjelmiston päivitystä, mutta tuskin bittiosasto viitsii korvaansa lotkauttaa, kun ei ole viimeisen puolen vuoden aikanakaan saanut asiaa aikaiseksi.

Ja lisäksi ne perhanan tet-kauhukakarat on kaataneet kolajuomaa mun macin näppikseen, eivätkä ole edes viitsineet yrittää minimoida katastrofia.

Aijoo, kevyt vitutus olikin olennainen osa tätä työjuttua. Aika hyvin olin osannut unohtaa moisen.

Jos sit talsisi kohti bussipysäkkiä kevyesti kustannuspaikan suuntaan piereskellen. Ei olisi pitänyt syödä niitä lounassafkan kukkakaaleja.