keskiviikko 4. lokakuuta 2006

The doctor is in


Vuorokausirytmini on aivan sekaisin, enkä yritä edes korjata sitä.



Katsottiin koko viime yön Housea.
Suosittelen lämpimästi kaikille. Siinä missä West Wing loi miellyttävän
unelman siitä, että USA:lla voisi olla hyväkin presidentti, House
ruokkii päiväunia hyvistä lääkäreistä.



Ottaen huomioon, että Hugh Laurien erinomaisesti esittämä House on
tyypillinen misantriopiaan turvautuva humanisti, näkisin häntä oikein
mielelläni omalääkärinäni.



Oikeutetusti jo kolmannen kautensa aloittanut sarja on ehtinyt kerätä
palkintoa kuin pipoa. Hugh Laurie on saanut roolistaan myös erittäin
ansaitun Golden Globen. He, jotka muistavat miehen vain Woosterina P.G.
Wodehousen kirjoihin perustuvasta Jeeves and Woosterista tai A Bit of
Fry & Laurie -sketsipöljäilyistä tehkööt hyvin ja tutustukoot aivan
uuteen ja brittiaksentittomaan Laurieen.



Äreä. Nam. Kyyninen. Nam. Sairaan seksikäs. Nam nam. Ja ne silmät. Ah.



Muutama jakso on jo Suomen telkkarista pärähtänyt, mutta vielä ehtii
mukaan. Jaksot ovat vielä toistaiseksi mallia "viikon potilas", joten
päähenkilöiden taustoihin ei ole vielä paneuduttu. Ja jos iskee
megahimo niin kuin meillä, ekan kauden boksia saa myös importtina
ainakin Spockalta ja tietenkin verkkopuljuista. Stockmannilta ostaessa
ei tosin tarvitse odotella kuljetuksia, mikä voi olla akuutin
koukkuuntumisen iskiessä elintärkeää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro