Talk Show Pikakivääri

Kaikki ovat ottaneet asiakseen noteerata Anna Politkovskajan. Mä en ajatellut ottaa.

Kyynikko minä. Venäjä. Putin. Neuvostoliiton henki elää. Paska maailma. Tiedättehän. Ja liikaa Housea.



Sen sijaan olen pannut merkille mielenkiintoisen asian, joka tekisi
blogeista hyvän sketsiviihdehenkisen (ja ennen kaikkea -rytmisen)
keskusteluohjelman päivänpolttavista asioista.



Nyysseissä on tyypillistä, että sama puheenaiheketju saattaa elää
kuukausia. Sen sijaan harva kirjoitus kehittää keskustelun, joka velloo
kommenttilaatikossa viikosta toiseen. Yleensä viimeistään siinä
vaiheessa kun uusia blogituksia on tullut jo kolme-neljä, eli
alkuperäinen kirjoitus alkaa kommentteineen valua pääsivulta ulos
arkistoon, keskustelu kuolee. Siinä ajassa kaikkien on ehdittävä sanoa
olennainen tai jäädä ikuisesti huomiotta.



Tahti jolla nämä pikakiväärikeskustelut tehdään on sisäiseltä
rytmiikaltaan aika hyvän oloinen. Tuollaisia pikakeskusteluja laidasta
laitaan kun ottaisi ja lätkäisisi puolen tunnin koosteeseen hyvillä
keskusteluporukkaa esittävillä näyttelijöillä, saatettaisiin saada
hauska faktaa, fiktiota, vakavuutta ja huumoria sekoittava pläjäys
muutamaksi viikoksi. Pitkäänhän ei sarjana moinen kestäisi. Se olisi
vastoin koko sen sisäistä filosofiaa.